Sami-Matti Trogenin kuulumiset – Autourheilijan treenit Aplicolla viime vuonna

Nyt on taas vierähtänyt puoli vuotta PT Juhan kanssa. Tälle puolelle vuodelle tehtiin hyvä suunnitelma. Alkukeväästä treenattiin vielä normaalisti. Esimerkiksi tehtiin nopeus- ja perusvoimaharjoituksia. Kestävyysharjoituksia tein myös, mutta sitä ylläpidettiin enemmän. Loppukeväästä kesään treenattiin hieman kevyemmin kisojen takia. Ylläpidettiin kuntoa ja pidettiin palautuminen kisoista riittävänä. 

Juha oli myös minun mukana yhdessä kilpailussa Barcelonassa ja auttoi minua siinä, että pystyin ottamaan itsestäni kaikki irti kilpailussa. Kilpailua ennen aamulla tehtiin liikkuvuutta. Juuri ennen kilpailun alkamista hypittiin hyppynarulla ja tehtiin reaktioharjoituksia. Juhan tuleminen kilpailuun oli minun mielestä tärkeää, koska tiesin jatkossa mitä teen ennen kilpailuja ja siitä tuli minulle hyvä rutiini. Minun lajissa ennen kilpailua herättelyn tekeminen on tärkeää, koska meillä saattaa olla pitkiäkin taukoja erien välissä ja siinä ehtii väsyä.

Kilpailukauden aloitettua pyrittiin ylläpitämään nykyistä kuntoa ja tehtiin sen mukaisia harjoituksia. Kun tuli pidempi tauko, lepäsin pari viikkoa ja sen jälkeen treenasin kovempaa ennen kilpailuja. Harjoitusohjelma koostui lihas- ja peruskestävyys harjoituksista, joissa ylläpidettiin lihaskuntoa ja kestävyyttä. Liikkuvuutta piti tehdä myös, koska se on tärkeää matkustelun ja istumisen takia.

Elokuussa tehtiin uusi suunnitelma kun kisoja ei ollut niin paljon enää. Tehtiin uusi suunnitelma, jossa tavoitteena oli parantaa liikkuvuutta, nopeusvoimaa, maksimivoimaa ja myös lihaskestävyyttä. Maksimikestävyyden parantaminen oli myös tavoitteena tulevien maajoukkuekuntotestien takia. Harjoituksia viikossa on yhteensä kuusi.

Esimerkkiharjoitusviikko sisältää: nopeusvoimaharjoituksen, lihaskestävyysharjoituksen, peruskestävyysharjoituksen ja maksimikestävyysharjoituksen. Viikossa tehdään myös kaksi huoltavaa harjoitusta, joka koostuu liikkuvuudesta. Kehitystä on tullut nyt kahden kuukauden aikana minun mielestäni hyvin, varsinkin maksimivoima ja nopeusvoima ovat kehittyneet melkein joka treenikerralla.

Teimme viikko sitten testin nykyisestä kunnosta ja eteenpäin olemme menneet. Alla osa tuloksista autourheilijan testeistä Aplicon olosuhteissa lokakuussa 2019:

 

Liikkuvuus

Sivutaivutus: oikea 24 cm ja vasen 25 cm

Takareiden venytyslaite: oikea 84 astetta ja vasen 86 astetta

Kestävyys

Puoli-Cooper 6 min juoksumatolla: 1730 m

Voima

Leuanveto myötäotteella: 10 toistoa

Etukyykky + työntö 20 kg, aikaa 1 min: 32 toistoa

Selän ojennus 5 kg painon kanssa, aikaa 1 min: 37 toistoa

Punnerrus, aikaa 1 min: 48 toistoa

Istumaan nousu (ilman jalkatukea), aikaa 1 min: 17 toistoa

Levypainon pito suorin käsin kasvojen korkeudella, selkä seinää vasten 10 kg: 36 sek.

Olen ollut tyytyväinen yhteistyöhön Aplicon ja Juha Koivuportaan kanssa. Oma kunto on mennyt todella paljon eteenpäin siitä lähtien, kun yhdessä aloimme treenata. Nyt aloitetaan valmistautuminen ensi kautta kohti, jotta olisin vahvemmassa ja paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. 

Kirjoittaja: 

Sami-Matti Trogen

Autourheilija

www.aplico.fi

Personal Training Aplicossa

 

Autourheilija Sami-Matti Trogen kertoo fysiikkaharjoittelusta Juhan opissa

Olemme tehneet Aplicon kanssa yhteistyötä vuoden verran. Aplicossa on todella hyvä kuntosali ja avarat tilat. Sieltä löytyy kaikki mitä tarvitsee. Minun Personal Trainer on Juha Koivuporras. Juhan kanssa aloitettiin yhteistyö yli vuosi sitten, jolloin lisättiin paljon liikkuvuutta. Niskan ja selän kanssa oli ajaessa ongelmia ja takareidet menivät helposti jumiin. Liikkuvuutta kehitettiin noin puoli vuotta yhdessä ja sitten päätettiin aloittaa kunnon treeniohjelma syksyllä 2017. Juha teki minulle monipuolisen ohjelman, joka sisälsi peruskestävyyttä, koordinaatiota, ketteryyttä, nopeusvoimaa ja voimaharjoituksen. Liikkuvuus kehittyi ja rupesin itse tekemään liikkuvuusharjoitteita myös kotona. Treenejä oli 6 kertaa viikossa ja yksi lepopäivä. Juhan kanssa yritettiin treenata vähintään kerran viikossa. Välillä tuli pitempi tauko treeneistä kisa- ja testireissujen vuoksi. Silloin treenasin itsenäisesti.

 

Omasta mielestä kestävyydessä oli jo ihan hyvä pohja silloin. Koordinaatiossa oli paljon kehitettävää, esim. hyppynarulla hyppiminen oli vaikeaa. Myös maksimivoimassa oli kehitettävää. Rupesimme syksyllä treenaamaan ja kehitystä alkoi tulla. Kisa- ja testireissujen aikana tuli enemmän käytyä lenkeillä. Jos löytyi kuntosali, niin kävin siellä aikataulujen puitteissa. Tein aina lennon jälkeen liikkuvuutta, koska minulla meni aika usein alaselkä lentokoneessa jumiin. Kisa- tai testi- aamuisin kävin nopealla lenkillä ja tein koordinaatioliikkeitä ja hypin hyppynarulla. Tein myös erilaisia reaktioharjoituksia ennen ajamista. Ajamisen jälkeen illalla venyttelin ja tein kehonhuoltoa.

 

Keväällä ennen kautta, kun oli kisoja ja testejä vähemmän, treenattiin enemmän. Kehitystä tuli omasta mielestä hyvin. Varsinkin koordinaatio parani kevään aikana paljon. Juhan kanssa on ollut mukava treenata, aina on hyvä fiilis treenin jälkeen. Juha ei väkisin rääkännyt minua. Jos olin väsynyt, silloin tehtiin kevyempi treeni. Tehtiin myös kovia treenejä, mutta nekään eivät menneet yli. Palauduin niistä hyvin ja olin valmis treenaamaan seuraavanakin päivänä. Treeniliikkeet myös muuttuivat, mikä oli kivaa ja ei ollut ikinä tylsää treenata. Juha pitää aina huolta, että treenit tehdään oikeilla tekniikoilla. Siihen kiinnitetään paljon huomiota treenatessa.

 

Vielä on paljon kehitettävää, mutta tämä vuosi kehitti minua autourheilijana paljon. Jaksan kisoissa paremmin ja saan kisoissa itsestäni enemmän irti. Selkä ja niska eivät ole tulleet niin kipeäksi kuin aikaisemmin. Suosittelen Aplicoa kaikille urheilijoille, jotka tarvitsevat paikan, missä tehdä oheisharjoittelua. Opin ainakin itse vuoden aikana paljon.

 

Sami-Matti Trogen, 16

Autourheilija

Rallycross

Minun Apliconi, Heli Svahn

Ennen Aplicoa haaveilin liikunnasta. Olin ollut joskus kova liikkumaan, mutta kolmen lapsen jälkeen se oli johonkin jäänyt. Kroppani ja itsetuntoni olivat aika lytyssä, siltä se ainakin tuntui.

Pari vuotta sitten päätin aloittaa liikunnan uudestaan. Kävin Aplicossa tutustumassa ja paikan siisteys ja iloinen tunnelma oli ehdoton vetonaula. Ihan parasta oli myös se, että Aplicossa on monen ikäisiä liikkujia ja kaikille löytyy se oma juttu. Minulle välittyi heti tunne, että voin aloittaa liikunnan uudestaan eikä tarvitse hävetä. Aloittaessani olin täysin vakuuttunut, että minä vain zumbailen ja käyn ikivihreissä jumpissa. Pyöräilytunneille en eksyisi, enkä varmasti kuntosalillekaan. Aika nopeasti ajauduin kuitenkin kuntosalille, kun kiinnostus heräsi. Kaverin houkuttelemana kokeilin myös pyöräilyä ja siihen hurahdinkin heti. Tosin minulta tuntui puuttuvan suunnitelmallisuus ja tein sitä, mikä milloinkin hyvältä tuntui. Tehokkaasta urheilusta palkitsin itseni aina suklaalla. Tiesin koko aika, ettei tämä homma toimi, mutta tuntui todella isolta kynnykseltä pyytää apua. Sillä sehän tarkoitti sitä, että joutuisin katsomaan peiliin ja toteamaan, että minä itse taidan olla oman kehitykseni esteenä. Muutaman kerran olin jo irtisanomassa jäsenyyttä, koska hommassa ei tuntunut olevan enää mitään järkeä. Viimeinen niitti oli kun salitreenissä olkapää lähti pois paikoiltaan, ja ajattelin, että nyt riittää.

Hetken asiaa mietittyäni päätin kuitenkin ottaa yhteyttä Aplicon personal trainer Juha Koivuportaaseen. En tiennyt itsekään mitä halusin ja mihin pystyisin. Ehkä ainut mitä tiesin, oli se, että tarvitsin apua. Yhteistyö Juhan kanssa jännitti, koska olin ylittämässä rajani. Yhtäkkiä piti osata ottaa apua vastaan, mikä on itselle ollut aina haastavaa. Jouduinkin vastaamaan Juhan kysymykseen ääneen, ”haluutko sä apua vai et?”. Olisin ehkä voinut vajota pöydän alle, mutta silloin kaikki tuntuikin yhtäkkiä selvältä, no kyllä! Ei muuta kun tiukkaa treeniä, selkeät ohjeet ja ruokavalio kuntoon. Oma motivaatio liikkumiseen ja elämäntavan muutokseen nousi kohisten ja tuloksena olikin nousseen itsetunnon lisäksi täydellinen inbody-mittauksen paperi, jonka voisin kehystää seinälle minulle muistutukseksi.

 Juhan ja minun treenien lähestyessä loppuaan bongasin ympäri Aplicoa mainoksia HAASTE-ryhmästä. Sana HAASTE-oli riittävä ja päätinkin ottaa asiasta selvää. Tuntui enemmän kuin hyvältä ryhmältä juuri minunkaltaiselle mukavuusliikkujalle, jonka ongelmana nimenomaan on itsensä haastaminen. Ryhmä on ollut täydellinen valinta, vaikkakin jo alkumetreillä olen jo muutamaan kertaan joutunut taas olemaan saman kysymyksen äärellä, haluanko vai en. Ja kyllä, todellakin haluan!

Nykyään nautin salilla käymisestä. Enää ei tarvitse palkita itseäni, vaan palkinto on se, että tulee hyvä mieli. Käyn usein salilla, välillä vaan availemassa kroppaa, sillä olen ymmärtänyt kuinka oleellinen osa se liikkuvuus ja kehonhuolto kehittymisen kannalta ovat. Nykyään olen monta askelta lähempänä unelmaani, sitä en tiedä, toteutuuko se koskaan, mutta sen tiedän, että oikealla asenteella pääsen jo pitkälle.

Kuljen taas pää pystyssä, nautin liikkumisesta, olen taas iloinen ja syön (ihan oikeasti) terveellisesti ja kyllä, syön myös silloin tällöin karkkia! Yleiskunto on parantunut huomattavasti, voimaa ja liikkuvuutta sekä TAHDON voimaa on tullut lisää ja ehkä pientä kiinteytymistäkin on havaittavissa.

Heli Svahn

Aplicon jäsenenä syyskuusta 2014

 

 

 

Ohjattu liike on lääke

Katsoin helmikuussa Yle Areenasta dokumentin ”Prisma: Totuus muistista”. Siinä tutkijat olivat tehneet löydön, jossa aivoleikkauksen seurauksena lähimuistinsa menettänyt ihminen oppi motorisia taitoja. Hän suoritti aika haastavaa peilin kautta piirtämistä, jota sitten toistettiin päivittäin. Koehenkilö ei siis muistanut tehneensä edellisenä päivänä harjoitusta. Hän kuitenkin alun vaikeuksien jälkeen oppi piirtämään peilin kautta tutkijan määräämän kuvion. Dokumentissa oli muutakin kiinnostavaa, mutta tämä koe oli omasta mielestäni erityisen kiinnostava. Miten motorinen oppimisemme onkaan sidoksissa kehoomme, eikä niinkään visuaalisisiin muistikuviin?

Miksi pelkät sanat tai näytöt eivät riitä muuttamaan kenenkään virheellistä asentoa? Me emme tietoisesti hallitse koko kehoamme tai tapojamme koko ajan. Kävelytyylimme, nostotekniikkamme ja lattialta nousemiset ovat muokkaantuneet elämämme aikana juuri sellaisiksi kuin ne nyt ovat. Jokin liikemalli on tuntunut lapsena helpolta, joten olemme jatkaneet sen käyttöä. Näin malli voimistuu. Mitä vanhemmaksi mallia jatkaa, sen vaikeampi sitä on muuttaa. Miksi omat kehon liikemallit olisi tärkeää tiedostaa?

Onko sinulla jotain toistuvia vaivoja? Aina sama polvi vihoittelee, aina sama puoli alaselästä on jumissa ja se sama vanha tenniskyynärpää vaivaa? Lääkäri antaa vaivaan lääkkeen, hieroja hieroo lihaksen auki, se on ok hetken, sitten se taas vaivaa ja huomaat löytäväsi itsesi taas samasta kierteestä.

Mitä jos lähtisitkin tarkastelemaan arjessasi toistuvia liikkeitä? Miten paljon teet toispuolisia liikkeitä päivän aikana? Kun seuraavan kerran nouset lattialta, seuraa kummalta puolelta nouset? Kummalla kädellä avustat? Kummalla puolella nukut sänkyä? Miten nouset sängystä? Miten astut autoon ja nouset ulos? Laitatko kengät jalkaan yleensä suorin jaloin vai kyykyssä? Kummalla jalalla ponnistat mieluusti? Kun olet kuntosalilla kumman käden tai jalan harjoitat aina ensin? Kummalle jalalle mieluusti lasket painon seistessä? Kummalle puolelle nojaat istuessasi? Kummalla kyljellä nukut? Miltä kehosi peilikuva näyttää? Oletko oikeasti suorassa?

Huomasitko mitään? Hyvä jos huomaat, vielä parempi jos lähdet kokeilemaan välillä toista puoltasi. Mitä jos et huomannut? Ei se mitään, minä huomaan. Kuten ostos-tv-mainoksien lopussa kuuluu sanottavan ”siihen on myös lääke”: Ohjattu liike.

 

Kirjoittaja:

Juha Koivuporras

Aplico Trainer Team

juha.koivuporras@aplico.fi

050 5666 727

Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Aplico

Ratakatu 24
08150 Lohja
www.aplico.fi