|
Juha Koivuporras, Aplico |
Miksi
ulkonäkö on meille niin uskomattoman tärkeää? Miksi nykyisten
kauneusihanteiden jumalointi on monelle pääosassa
liikunnassa ja hyvinvoinnissa? Viime viikolla allekirjoittaneella tuli 6 vuotta
personal trainerin työtä täyteen Aplicolla. Samalla tuli mitta täyteen
ulkonäkökeskeisestä maailmasta. Täysin normaalipainoinen ja
hyvässä kunnossa oleva tuttuni kertoi, että muuten treeni kulkee hyvin,
mutta hän voisi muutaman kilon vielä tiputtaa. Ihmettelin hänen
suhtautumistaan sekä sitä, miten monesti kuulen samanlaisia kommentteja.
Eikö meille riitä, että kunto kasvaa ja liikunta
tuntuu hyvälle?
Tottakai ymmärrän, jos
terveyden kannalta olisi hyvä tiputtaa painoa
ylipainosta normaaliin painoon. Mutta jos olet jo normaalipainoinen,
miksi täytyy yrittää tiputtaa vielä? Ehkä sitten voit ottaa vartalostasi
kuvan someen ja nauttia hehkutuksesta ympärilläsi? Minusta
painonpudotus on seuraus, ei tavoite. Riittävä painonpudotus
on seuraus
terveellisistä elämäntavoista, jotka tekevät vähitellen opeteltuna hyvää
kaikille. Mutta tässäkin voidaan mennä äärimmäisyyksiin, jolloin se ei
ehkä enää ole tervettä.
Seitsemän vuotta sitten
ammattikorkeakoulussa liikuntaa opiskellessani olin kaikkea muuta.
Silloin halusin kasvattaa lihaksia ja näyttää fitness-ihanteiden
mukaiselta muodottomalta möhkäleeltä. Syitä on monia. Huomasin
hauikseni kasvaessa saavani hyväksyntää: lihakset saivat naiset
ihastumaan ja miehet kunnioittamaan. Todellisuudessa se oli pelkkä
illuusio, kuten se miten lapsuudessa sarjakuvien lihaksikkaat
supersankarit saivat näteimmän tytön. Media puski joka tuutista
ulos lihaksia, proteiinia, lihaksia, proteiinia, seksiä, proteiinia,
rahkaa, superdieettejä, kovaa treeniä, pumppia, proteiinia, verisuonia,
fitness sitä, fitness tätä... Ja terveellistä tietenkin!
Kun
pieni kuukausittainen opiskelijabudjettini paukkui yli, aloin laskea
mihin sitä rahaa oikein kulutan. Avasin jääkaappini tuijottaen
hölmistyneenä jauhelihapakettejani, mutta olin siinä kohtaa ennemmin
valmis luopumaan hedelmistä ja vihanneksista kuin jauhelihavuorestani.
Avasin kuivamuonakaapin ja löysin viisi erilaista lisäravinnepurkkia. Mitäpä jos kiristelisin vartaloani, jotta lihakseni erottuisivat
paremmin. Tämähän onnistui nopeasti ilman hiilihydraatteja! Uskottelin
itselleni ja kaikille muille, että se on terveellinen ruokavalio samalla
kun harjasin varpusparvia vessanpöntöstä. Takaraivossani
piipittävä muskelimake pani minut aina ennen baari-iltaa pumppaamaan
hauiksia. Tuohon oudon sairaaseen tilaan ei auttanut, se, että sain
tutuilta ja kavereilta jatkuvasti kehuja ulkonäöstäni. Tässä kohtaa aloin miettiä, että
mitähän hittoa teen elämälläni? Olisikohan elämässä muutakin hienoa kuin oma vartaloni?
Kun muutin suhtautumistani ulkonäköön ja nykyisiin kauneusihanteisiin
(mikä on todella vapauttavaa), aloin huomata, etten ajattele enää kuin
muut. Olen pitkään paininut sen kanssa, että kestänkö tätä
ulkonäkökeskeistä maailmaa enää? Jota liikunta-ala valitettavasti
edelleen on.
Onneksi sovimme muutama vuosi sitten strategian
päivitystyössämme poistaa kuntokeskuskliseitä
Aplicosta kuten
äärimmäiset fitness-ilmiöt ja varsinkin paidattomat/vähäpukeiset
mainoskuvat. Työ on mielestäni alkanut hyvin. Aloimme viedä
Aplicoa kohti sen alkuperäistä ajatusta:
Terveyttä, iloa ja hyvää oloa.
Strategiapäivitystyö sai minut ajattelemaan: vielä on toivoa. Me voimme
muuttaa ihmisten ajattelutapoja terveemmäksi piittaamatta siitä, mitä
muut salit ja media uhkuvat.
Ymmärrän, että meitä ei ehkä ole
hyväksytty lapsena sellaisena kuin olemme. Ymmärrän, että huomio tuntuu
hyvältä. Ymmärrän, että on helppo tie käyttäytyä sillä tavalla kuin
ympäristökin haluaa.
Ulkonäkösi ei määritä sinua vaan teot.
Sinä olet riittävä. Hyväksyn sinut sellaisena kuin olet. Hyväksy sinäkin.
-Juha-
Oma Personal Trainer
Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Aplico Oy
juha.koivuporras@aplico.fi
www.aplico.fi
Haluatko tulla tutustumaan Aplicoon?
Onko sinulla kysymys meille?