Liikunnan vallankumous, osa 5: Taistelu tuulimyllyjä vastaan

Meillä on onnistuneita hankkeita, tutkimustuloksia ja mahdollisuuksia liikunnan lisäämiseen, mutta niitä ei valitettavasti käytetä hyväksi sellaisella volyymilla mitä tämän hetkinen tilanne vaatii. En tiedä käsittävätkö yhteiskuntamme jäsenet oikeasti millaisesta ongelmasta puhutaan?

Vuoden 2018 valtion talousarviossa menot olivat 55,8 miljardia euroa ja tulot 52,7 miljardia euroa. Jotta menot voidaan kattaa, joudumme ottaa 3 miljardia euroa lainaa. Liikkumattomuuden kustannukset ovat 3,2-7,5 miljardia vuodessa. Utopistisesti ajateltuna, jos kaikki suomalaiset liikkuisivat riittävästi, meistä tulisi taloudellisesti uusi Norja. Itseasiassa norjalaisten varhaiskasvatukseen kuuluu päiväkodeissa päivittäinen ulkoilu ja metsässä liikkuminen säällä kuin säällä. Ilmeisesti heille ei lasten pukeminen sään mukaan ole ongelma. Jotain opittavaa? Tottakai niiden nyt on helppo, kun niillä on se öljy ja supertehokas huulirasva. Aivan. Kaikilla on jotain, jonka vuoksi ei voi liikkua terveyden kannalta riittävästi.

Ehkä 7 miljardia euroa pitää kääntää lähemmäs ihmisen henkilökohtaista elämää. Mitä 7 miljardin menetys tarkoittaa juuri sinulle? Yhteiskuntamme jäsenet maksavat veroja, jotta voimme näillä rahoilla järjestää palveluja yhteiseen käyttöön. Rahoilla pyritään myös tukemaan heitä, jotka tarvitsevat apua.

Leikitään ajatusleikki. Yhteiskunta on sinun 10 hengen kaveriporukkasi, jonka kanssa asutte samassa suuressa talossa. Olette sopineet, että joka kuukausi maksatte porukkanne yhteiseen kassaan palkastanne prosentuaalisen summan rahaa, joka on kuitenkin yhteensä aina 1000 €/kk. Osa maksaa siis tulotasonsa mukaan enemmän ja osa vähemmän. Yhteisiä rahoja käytetään vuoden aikana porukkanne erilaisiin yhteisiin menoihin (talon asumiskustannukset, ravinto, matkat, juhlat, terveydenhuolto yms.). Olette myös päättäneet, että yhteisestä kassasta maksetaan tietty summa avustusta yhdelle porukastanne, jolla sattuu menemään taloudellisesti heikosti. Koska jonain päivänä, se voit olla sinä, joka tarvitsee apua.

Satut olemaan ainoa 10 hengen porukastanne, joka liikkuu yleisten terveyssuositusten mukaisesti. Miltä sinusta tuntuisi, jos kaikki muut 9 kaveria eivät liikkuisi riittävästi tai ollenkaan, ja tästä syystä teidän 1000 euron kuukausisummasta menee terveydenhuoltokuluihin ja tuottavuuden menetyksiin 140 € joka kuukausi. Se tarkoittaa vuodessa 1680 euroa. Muut eivät vain yksinkertaisesti saa persettään ylös sohvalta ja joudutte sen vuoksi ottamaan lainaa kattamaan tarvittavat kulut. Mitä tekisit?

Yrittäisitkö epätoivoisesti motivoida muita liikkumaan viemällä heitä liikuntapaikoille ja ohjeistaa heitä liikkumaan järkevästi? Ehkä kouluttautuisit liikunnanohjaajaksi, jotta oppisit mahdollisimman paljon erilaisia tapoja innostaa kavereitasi liikkumaan riittävästi? Ehkä kirjoittaisit valtavan blogisarjan, jossa yrität ymmärtää heidän sielunmaisemaa? Jossa syytät ihmislajin heikkouksia? Jossa yrität kolauttaa heidän omaatuntoaan? Jossa yrität auttaa heitä ymmärtämään, millaisessa ongelmien suossa kahlaamme? Vai olisitko toivonut, että heidät olisi kasvatettu vastuullisiksi liikunnan harrastajiksi jo lapsena? Olisiko kivaa, jos kaikki muutkin saisivat liikunnasta iloa ja virtaa elämäänsä kuten sinä?

Liikunnan Don Quijote jatka taisteluaan seuraavassa osassa.

Kirjoittaja:

Juha Koivuporras
Aplico Trainer Team
juha.koivuporras@aplico.fi
Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Aplico 

www.aplico.fi www.aplico.fi



Saitko sinä kipinän ja haluaisit aloittaa liikunnan? Klikkaa tästä niin se on mahdollista!

Hyvä mieli voi vaikuttaa kipuun enemmän kuin särkylääkkee

Liikunnasta saat mielihyvää ja sitä kautta liikunnallakin voi olla merkittävä positiivinen vaikutus kivun hoidossa. Kun mieli voi paremmin, keho voi paremmin. Lue lisää lääkäri ja kipututkija Helena Mirandan ajatuksia ja ohjeita lääkkeettömän kivun hallintaan.

Liikunnan endorfiineja ja myönteisiin ajatuksiin keskittymistä pidetään kivunhoidossa usein höpöhöpönä – vaikka lääkäri Helena Mirandan mukaan ei kannattaisi. Joka viides aikuinen kärsii pitkittyneestä kivusta. Mirandan mukaan se ajaa tuhansia ihmisiä sairauslomille ja työkyvyttömyyseläkkeelle turhaan. Yksi syy tähän on se, että pitkittynyt kipu tulkitaan usein väärin. Ja väärin tulkittuna sitä hoidetaan väärin.

Perinteisesti on ajateltu, että kipu on varoitusmerkki vaarasta ja toimii kuin palohälytin. Kun välilevy pullistuu, hermot vievät viestin kudosvauriosta aivoille, jotta ihminen osaa varoa ja hakea apua. Mutta pitkittyneessä tai hoitamattomassa kivussa palohälytin voi mennä rikki. Se alkaa huutaa täysillä pienestäkin kivusta tai täysin ilman syytä.

”Selitän asian usein potilailleni niin, että kipu, joka on alun perin alkanut selästä, siirtyykin pitkittyessään keskushermostoon ja aivoihin. Vaikka alkuperäinen vaurio, esimerkiksi se välilevyn pullistuma, sulaisi pois, kipu voi tuntua yhä samalta. Tällaiseen kipuun ei auta selän leikkaus, tulehduskipulääke tai jumppa, koska kipu on aivoissa.”

Juuri tässä mennään usein vikaan. Jos magneettikuvissa näkyy, että kipeän kohdan kudosvaurio on parantunut, lääkärin voi olla vaikea uskoa, että potilas tuntee edelleen kovaa kipua. ”2000-luvun suurin mullistus kipututkimuksessa on ollut se, että kipua voidaan mitata aivotutkimusmenetelmillä objektiivisesti. Aivokuvista näkee, että ihminen kokee ihan aidosti sen kivun, jonka kertoo kokevansa.” Siihen, miten kipu aivoissa tulkitaan, vaikuttaa pitkä joukko asioita: geeniperimä (toisiin sattuu synnynnäisesti enemmän kuin toisiin), mieliala ja aiemmat kokemukset kivusta. ”Jos selkävaiva vei edellisellä kerralla sairaalaan, pelko toistumisesta saa kivun tuntumaan kovemmalta. Itse pyydän jo hammaslääkärin ovella puudutuksen, koska juurihoidoissa kipu on ollut sietämätöntä.”

Myös lapsuuden kokemuksilla on iso vaikutus. Mirandan mukaan vanhemmat, jotka säikähtävät ja liioittelevat lasten kipua, voivat voimistaa kivun kokemusta – vielä aikuisenakin. Mirandan omassa lapsuudenkodissa kivusta tuli keino saada huomiota kiireisiltä vanhemmilta. Kivun liioittelu takasi, että jompikumpi vanhemmista pysähtyi kuuntelemaan. ”Uskon, että myös tämä on voinut vaikuttaa siihen, miten tulkitsen kipua.”

Tämän kaiken kertominen potilaille ei ole aina helppoa, Miranda tietää. Ihmisestä, joka on niin kipeä, ettei pääse edes töihin, voi tuntua vähättelevältä, kun lääkäri sanoo kivun olevan korvien välissä. Mutta siellä on myös ratkaisu.  ”Hyvä uutinen on se, että koska voimme vaikuttaa ajatuksiimme ja tunteisiimme, voimme vaikuttaa myös kipuumme. Aivot pystyvät tuottamaan meille merkittävää kivun lievitystä.” Tutkimuksissa on huomattu, että kun uskomme jonkin hoidon lievittävän kipua, se saattaa lievittyä myös todellisuudessa.

 Miranda ottaa esimerkiksi tutkimuksen, jossa potilaat luulivat saavansa morfiinin tavoin vaikuttavaa voimakasta kipulääkettä, vaikka oikeasti suoneen annettiin suolaliuosta. Aivokuvissa nähtiin, kuinka ihmisen oma kivunsäätelyjärjestelmä aktivoitui.  ”Mutta vielä mullistavampaa oli se, että kun potilaat luulivat saavansa suolaliuosta mutta saivatkin lääkettä, kipu palasi. Opioidit ovat voimakkain kipua lievittävä lääkeryhmä, jonka ihminen on kehittänyt, mutta ihmisen oma usko kivun lievittymiseen on sitäkin tehokkaampi.”

Tutkimuslaboratorioista on kuitenkin pitkä tie todellisuuteen. Kroonisesta kivusta kärsiviä yritetään edelleen auttaa pääasiallisesti lääkitsemällä ja hoitamalla kohtaa, josta kipu joskus muinoin alkoi. Läsnäolo- ja mielikuvaharjoituksia, akupunktiota, liikunnan endorfiineja ja myönteisiin ajatuksiin keskittymistä pidetään helposti höpöhöpönä. ”Näiden keinojen teho kipuun on kuitenkin todistettu monissa tutkimuksissa, kun taas lääkkeistä on pitkittyneessä, ei syövästä johtuvassa kivussa apua alle 50 prosentille.”

Miranda ei silti ole lääkevastainen. Hänen mukaansa esimerkiksi akuuttia kipua kannattaa usein hoitaa lääkkeillä, etteivät kipuradat herkisty ja voimista kivun tunnetta jatkossa. Hänen huolensa liittyy pitkittyneestä kivusta kärsiviin. Työssään Miranda näkee, että moni yrittää hoitaa oloaan kipulääkkeillä, vaikka niistä ei ole heille apua – koska he ajattelevat, ettei muuta keinoa ole.

Mutta mitä muuta kivusta kärsivä sitten voisi tehdä?

”Ennen kipulääkkeen ottamista esimerkiksi selkäkivusta kärsivä ihminen voisi laittaa mielimusiikkia soimaan, mennä hetkeksi lepäämään sohvalle ja siirtää ajatukset omaan lempipaikkaan, jossa keho ja mieli lepää. Siellä voi viettää hetken syvään hengittäen, paikan lämpöä, valoja, värejä ja tuoksuja aistien. Voi olla, ettei tämän jälkeen tarvitse ottaa lääkettä tai miedompi riittää.”

Mielen voiman oivaltaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Pitkään Mirandakin kokeili erilaisia lääkkeitä ja suri, ettei voi pelata jalkapalloa, vaeltaa ja kävellä kaupunkilomilla. Lista piteni ja katkeruus kasvoi. Miranda sätti maailmaa: Miksi elämä kohtelee juuri minua näin? Miten lääketiede ei voi parantaa kipujani?

Vasta jälkikäteen hän on ymmärtänyt, että kivun hyväksyminen on ollut kuin surutyötä. Eri vaiheet oli kuljettava läpi. ”Hiljalleen hyväksyin, että nykyiset vaivat ovat aina elämässäni, ja aloin etsiä keinoja, joilla voin itse hallita kipuani.”  Ja kummasti sen ymmärtäminen teki Mirandan elämästä vähemmän kipeän.

Pelko on kivusta kärsivän pahin vihollinen. Huoli lisää toivottomuutta ja toivottomuus kipua. ”Itse pyrin välttämään katastrofiajatuksia siitä, että koventunut kipu olisi tullut jäädäkseen. Yritän viedä huomion pois kivusta ja keskittyä asioihin, jotka voimistavat kehon oman kipujärjestelmän toimintaa.”

Monimutkaisen lääketieteen maailmassa keinot näyttävät jopa liian helpoilta. Mirandan mukaan rakkaan kainaloon käpertyminen lisää kipua lievittävää oksitosiinia. Hierojan kosketus taas aktivoi aivojen kipua jarruttavia toimintoja. Kylpylässä rentoutuminen, lempimusiikki, kissavideot tai koukuttava nettipeli puolestaan auttavat kääntämään huomion kivusta mielihyvään.

”Jokainen tietää omasta kokemuksesta, että jos kiukkuisena potkaisee varpaan lipastoon, se sattuu ja kirosanat sinkoilevat enemmän kuin jos satuttaisi varpaan ollessaan onnellinen. Hyvän olon lisäämiseen voi aluksi riittää vaikka sängyn pohjalla katsottu hauska video. ”Mirandan mukaan tärkeintä on tavalla tai toisella pitää kiinni asioista, jotka tuottavat mielihyvää. Hänelle itselleen se on tarkoittanut pallopelien vaihtamista uintiin ja pilatekseen ja kaupunkilomien kävelykierrosten vaihtumista pyöräilyyn. Edelleen kassissa kulkevat migreeni- ja särkylääkkeet. Mutta ennen niihin tarttumista Miranda yrittää ottaa kivun haltuun itse.

”Viime viikolla tein tutkimustyötä tietokoneella, kun tunsin migreenin nousevan. Ennen olisin vain jatkanut flow-tilassa työskentelyä. Nyt nousin ylös, söin lounaan ja lähdin kävelylle. Yritin keskittyä siihen keväiseen hetkeen bongaamalla ympäristöstäni sinistä väriä. Ja se toimi. Migreeni ei koskaan tullut.”

Helena Miranda, 47, on lääkäri ja kipututkija, joka kehittää työkseen kivunhoitoa Helsingin kaupungin työterveyshuollossa. Väitellyt tohtoriksi työikäisten suomalaisten kipuoireista. Julkaisi alkuvuodesta kipua ja sen hallintaa käsittelevän kirjan Ota kipu haltuun (Otava).

 

 

 

Lähde: Helsingin Sanomat 7.4.2016, Heidi Väärämäki

http://www.hs.fi/elama

Liikunnan vallankumous, Osa 4: Koulu ja terveydenhuolto

Liikunnan vallankumous

Osa 4: Koulu ja terveydenhuolto

Paikallaan istuva kivi sammaloituu. Liikunnan vallankumouksen tehtävänä on potkaista kivi takaisin liikkeelle. Valitettavasti sitä ei pysty potkaista liikkeelle yksin. Kivi on niin painava, että sen liikkeelle saattamiseksi tarvitaan valtaosa väestöstämme. Entä jos potkaisen oikein kovasti?

Liikunnan harrastaminen on mahdollistettu yhteiskunnassamme paremmin kuin koskaan. 2010-luvulla Suomessa on kolminkertainen määrä liikuntapaikkoja 1960-lukuun verrattuna. Kyse ei ole siis mahdollisuuksien puutteesta vaan tottumuksesta ja tavoista. Vihannekset ja hedelmät ovat jokaisessa ruokakaupassa ensimmäisenä vastassa, silti harva syö niitä suositeltavat puoli kiloa päivässä. Miten voisimme juurruttaa liikunnallisen elämäntavan suomalaisen elämään?

Koulut ovat mielettömän tärkeässä roolissa. Järjestöjä, seuroja, liikuntapaikkoja ja hyvinvointikeskuksia on Suomessa valtavasti, mutta ne ovat vapaaehtoisia ja usein maksullisia. Kun taas koulu ja sen ympäristö ovat oppivelvollisuuden vuoksi jokaiselle pakollisia, jolloin näen ne mahdollisuuksina opettaa liikunnallisia elämäntapoja jo lapsesta asti.

Liikkuva koulu -ohjelma on yksi hallitusohjelman osaamisen ja koulutuksen hankkeista. Tavoitteena on, että jokainen peruskouluikäinen liikkuu tunnin päivässä. Ideana on ottaa koululaisia mukaan koulupäivän suunnitteluun, jotta koulupäivistä saataisiin liikkuvampia. Esimerkiksi istutaan vähemmän, tuetaan oppimista toiminnallisilla menetelmillä, liikutaan välitunneilla ja kuljetaan koulumatkat omin lihasvoimin. Liikkuva koulu -ohjelma pyrkii auttamaan kouluja näissä asioissa.

Toinen organisaatio, jonne jokainen elämänsä aikana joskus päätyy, on terveydenhuolto. Niin kauan kuin hoidossa ei oteta liikuntaa huomioon terveyden edistäjänä, terveydenhuollon kustannukset yhteiskunnalle jatkavat nousuaan. Kalifornian yliopiston lääketieteen professori Robert Sallisin (2015) sanoin: ”Jos liikuntaharjoitus olisi lääke, se olisi voimakkain lääke, jonka lääkäri voi koskaan potilaalleen määrätä”.

Hyvä esimerkki terveydenhuollon liikuntahoidoista oli Liikuntaneuvonnan palveluketju -hanke (LiPaKe). Siinä tavoitteena oli saada liikkumattomuudesta johtuvasta sairaudesta kärsivä potilas kiinnostumaan liikunnasta ja liikkumaan jatkossa säännöllisesti. Liikuntaneuvonta alkoi lääkärin vastaanotolla, jossa lääkäri arvioi sairauden liittyvän liikkumattomuuteen ja ehdotti liikuntaa lääkkeeksi. Tämän jälkeen alkoi vuoden kestävä jakso, jossa potilaalle asetettiin tavoitteet, kannustettiin liikkumaan, tarjottiin liikunnanohjausta starttiryhmissä ja testattiin säännöllisesti.

Hankkeen testiryhmän osalta tulokset olivat lupaavia. 409 henkilöstä vain 15 % keskeytti vuoden mittaisen ohjelman ja esim. painoindeksi tippui keskimäärin yhden luokan alaspäin. Vuoden mittaisen liikuntaneuvonnan huomattiin myös vähentävän diabeetikkojen hoitokuluja, jolloin kyettiin säästämään yhteiskunnan rahoja enemmän kuin mitä liikuntaneuvontaan käytettiin vuodessa. Toistan kärjistettynä: Kun yhtenä vuonna maksetaan liikuntaneuvonta ja lääkehoito, tulevina vuosina ei tarvitse maksaa enää kumpaakaan. Tällä hetkellä maksetaan pelkästään lääke- ja sairaanhoito, jolloin sitä joudutaan maksamaan jatkuvasti joka vuosi. Potilaan kunnon heiketessä liikkumattomuuden vuoksi, lääkehoitoa joudutaan ajan kuluessa lisäämään.

Pelkällä lääkehoidolla ei siis voida parantaa liikkumattomuudesta johtuvaa sairautta. Lääkkeen jatkuvalla käytöllä pystytään vain vähentämään oireita ja pidetään ihminen hengissä pitempään, mutta se maksaa. Valtavasti. Päivittäinen kävely sekä viikoittainen lihaskuntoharjoittelu on täysin ilmaista ja sen hyödyt yksilölle, hänen läheisilleen ja yhteisölle ovat valtaisat. Valtaisat.

Eri alojen yhteistyössä oikein toteutettuna liikuntaneuvonta on hoitona tietyille sairauksille edullisempaa ja kestävämpää kuin pelkkä lääkitys. Olemmeko valmiit maksamaan nykyiseen 100 euroon verrattuna yhtenä vuonna 150 euroa, jotta 10 vuoden päästä tarvitsee maksaa enää 10 euroa?

Mitä jos kouluihin palkattaisiin aluksi liikunta-alan ammattilaisia ohjaamaan joka aamulle leikkisä liikuntatuokio, josta voitaisiin johdattaa lapsia pikkuhiljaa itsenäiseen leikkimiseen liikkuen? Liikunnalla on todettu olevan positiivinen vaikutus oppimis- ja keskittymiskykyyn. Ja jokainen liikunnanohjaaja tietää, miten ohjattavat lapset saadaan keskittymään opittavaan aiheeseen. Lapsien pitää päästä tunnin alussa purkamaan energiaa liikkumalla hengästymiseen asti. Jos 9 vuotta jokainen arkiaamu alkaa liikuntatuokiolla, mikä on todennäköisyys tämän tavan jatkumiselle koko loppuelämän?

Tästä jatkamme Liikunnan vallankumous -sarjan seuraavassa osassa.

Kirjoittaja:

Juha Koivuporras

Aplico Trainer Team

juha.koivuporras@aplico.fi

www.aplico.fi

 

Lähteet:

Kokkonen, J. 2015. Liikuntakulttuurin kehityksen laaja kaari – Urheilun suurvallasta on tullut liikunnan pikkujättiläinen. Liikunta & Tiede 52 1/2015, s. 33-38. Viitattu 7.4.2018 osoitteessa: http://www.lts.fi/sites/default/files/page_attachment/lt_1-15_33-38_lowres.pdf

Kolu, P. & Vasankari, T. 2018. Esimerkkejä terveyden edistämistoimista käytännössä. Julkaistu teoksessa Vasankari, T. & Kolu, P. (toim.) Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018, 41-44. Valtioneuvoston kanslia 5.4.2018. Viitattu 7.4.2018 osoitteessa: http://tietokayttoon.fi/documents/10616/6354562/31-2018-Liikkumattomuuden+lasku+kasvaa.pdf/3dde40cf-25c0-4b5d-bab4-6c0ec8325e35?version=1.0

Liikkuva koulu. Aktiivisempia ja viihtyisämpiä koulupäiviä. Viitattu 7.4.2018 osoitteessa: https://liikkuvakoulu.fi/liikkuvakoulu

Sallis, R. 2015. Exercise presciption is the magic pill. IDEA Fitness Journal, 39-45.