Kuoren alta: Päivi Suutarinen

Aplicon Vuoden valopilkku 2015 –palkinnon saaja Päivi Suutarinen ohjaa jokaisen tunnin mielettömällä energialla ja hyvällä tunteella. Päivi on ollut Aplicon tuntiohjaajana ihan alusta alkaen. Nyt pääsemme kurkistamaan Päivin ajatuksiin ja taustaan hiukan tarkemmin.

Millainen ohjaaja olet?

Energinen. Teen ja ohjaan aina täysillä. Saan kylmiä väreitä hikiseen ihoon ja taas toisaalta olen myös vuodattanut muutaman kyyneleenkin tunnilla mielettömästä fiiliksestä...

Omaa taustaasi?

Olen Kajaanista kotoisin ja sieltä Kuopion Yliopiston kautta muutin työn perässä Vantaalle, josta muutimme Nummelaan.  Oman talon valmistumisen myötä asettauduimme sitten Lohjalle vuonna 2004. Olen harrastunut jazz tanssia aina vaihto-oppilasvuoteeni (16v) saakka. Lisäksi olen tanhunnut ja voittanut ryhmämme kanssa muutaman Suomen mestaruudenkin J.  Lasketellut olen 6 vuotiaasta lähtien.

Mikä on tuonut sinut ohjaamisen pariin?

Nummelassa olin lasten liikunnan ohjaajana sekä vedin myös Lohjalla äiti-lapsi jumppia omien poikien ollessa pieniä. Les Mills –tuntien pariin päädyin jo Naisten Salin aikaan. Ohjaamisen pariin minut toi intohimo liikkumiseen ja musiikin ihmeellinen voima yhdistettynä liikkeeseen. Halusin haastaa itseni... J

 Olin Lohjalla Naisten Salilla asiakkaana ja kysyin sitten kerran Tiina –ohjaajalta, olisiko tarvetta lisäohjaajille. Siihen aikaan kävin Body Pump ja Combat -tunneilla. Tiina oli puhunut minusta eteenpäin ja yksi päivä Sirpa (nyk. Salmenoja) sitten soitti ja tätä kautta pääsin Les Mills –peruskoulutuksiin. Ensimmäiset Pump ja Combat-tunnit ohjasin joulukuussa 2003.

Aloitin siis Naisten Salilla ja siirryin ”vanhana” ohjaajana Aplicolle. Aloitin BodyPump ja Combat -tunneista ja sitten vuosien aikana olen pitänyt lähes kaikenlaisia tunteja. Uusimpana minulla on tämän syksyn BodyAttack lisenssi – vanhakin siis jaksaa vielä J.

Mitkä ovat lempilajisi ohjata?

Olen aina pitänyt Les Mills tunneista! En voisi vielä kuvitella jättäväni mitään neljästä ohjaamistani Les Mills- tunnista vielä pois: BodyPump, BodyCombat, SH’BAM ja BodyAttack.

Mitkä ovat oman hyvinvointisi avaimet?

Perhe. Ja tietenkin liikunta, joka on itselle samalla täydellinen henkireikä ja vastapaino omalle leipätyölle, joka vaatii koneella istumista pitkät päivät (Päivi työskentelee Tietoliikenne -alalla Konsulttina). Omaan hyvinvointiin liittyy myös riittävä vapaa-aika ja lepo.

 Mistä saat mielettömän hyvän energian ja draivin ohjaamiseen?

 Nautin liikkumisesta, minkä antamaa hyvää oloa ei voi kuvata: musiikki ja liike yhdistettynä! On mielettömän hienoa, jos asiakas kokee liikkumisen fiilistä ohjaamallani tunnilla – siitä saa aivan valtavasti energiaa. Ohjaamisen jälkeen on mielettömän hieno olo!

 Miten kannustat uusia asiakkaita/aloittelijoita mukaan tunneillesi?

 Kaikkea kannattaa ja pitää kokeilla! Ei ole olemassa ikärajoja ja kaikille rankoillekin liikkeille on vaihtoehdot. Me ohjaajat olemme itsekin aloittaneet joskus, ja neuvomme mielellämme.

 Mistä haaveilet?

Niin kuin jokainen meistä, haaveilen hyvästä elämästä ja siitä, että pysyisin terveenä myöskin tästä eteenpäin! Elämä on ihanaa – vaikka ihan aina ei tunnukaan siltä.

Mitä terveisiä haluat lähettää asiakkaille?

Nähdään jumpilla J

Aplicon 10-vee juhlassa syyskuussa 2014 palkittiin 10-vuotta Aplicossa työskennelleet, joista Päivi oli yksi heistä.

Kuoren alta: Miikka Vuorinen

Aplicon blogissa kurkistamme kuukausittain henkilökuntamme ja yhteistykumppanien profiileihin. "Kuoren alta" -otsikolla julkaisemme juttuja klubin elämysten tekijöistä.

Kaikkien tykkäämä huippuohjaaja ja jalkapallofani
 

Miikka Vuorinen on Aplicon pitkän linjan ammattilainen, joka on muuttanut Lohjalle vuonna 2001 valmistuttuaan Vierumäen Urheiluopistosta. Miikka on kotoisin Vammalasta, mutta on syntynyt ja asunut ensimmäiset kuusi vuotta Katrineholmissa, Ruotsissa. Miikka muutti Lohjalle silloisen tyttöystävän, nykyisen vaimon Petran vuoksi, mutta myös keikkatyö Kisakalliossa ja opettajan sijaisuudet painoivat vastavalmistuneen vaakakupissa.
 

Miikka on viihtynyt Aplicossa kohta 10 vuotta ja hän aloitti vuonna 2005 omaohjaajana. Nykyään Miikka työskentelee personal trainerinä, ohjaten pääasiassa Fustraa ja X-Methodia muutamien ryhmätuntien lisäksi. Miikka kertoo viihtyvänsä Aplicossa hyvän työympäristön ja työilmapiirin vuoksi. Hänelle on myös hyvin tärkeää, että työntekijää arvostetaan johdon puolelta ja satsataan työntekijän kehittymiseen.

Miikan perheeseen kuuluu Aplicossa työskentelevä vaimo Petra Vuorinen ja pojat 3- ja 5 v. Petraan Miikka tutustui Vierumäellä Suomen Urheiluopistossa, jossa he olivat samalla luokalla.

 

 Ujosta pojasta liikunnan ammattilaiseksi 

Miikkaa ei kouluaikoina lukeminen kiinnostanut ja lukiossakin hän vielä paini kovasti ”mikä minusta tulee isona” - ajatuksen kanssa. Opon ohjaukset eivät tuoneet suuntaa tulevaisuudelle, mutta lukemisen sijaan musiikki, liikunta ja kielet kiinnostivat.
 

Armeija toi sopivasti lukion jälkeen pienen hengähdyksen jatko-opintojen valinnan suhteen ja tämän vuoden jälkeen Miikan tulevaisuuden kuvio oli hänelle ihan selvä: Ensin armeija, sitten Varalan Urheiluopistossa 4 kk:n liikunnanohjauksen peruskurssi ja sen jälkeen Vierumäen Urheiluopistoon 1998 syksyllä.
 

Miikan äiti ihmettelee edelleen tänä päivänä, miten Miikka päätyi niin ulospäinsuuntautuneisuutta vaativaan työhön. Miikka oli lapsena ujo ja arka, ja vielä ala-asteen toisella luokalle hän halusi, että joku saattaisi hänet kouluun. Vanhempien ei tarvinnut Miikkaa paljoakaan komentaa, sillä kiltti poika ei juuri vastaan sanonut. 
 

 

Paljon eri lajeja kokeilleella miehellä on myös historiaa tanssin parissa. Hän kutsuu sitä ”synkäksi menneisyydeksi” tanssin parissa. Vammalaan tuli tanssiseura, johon veli meni ensin mukaan serkun kanssa ja myöhemmin Miikka perässä. Tanssi jäi kun Miikka lähti armeijaan. Siihen vaikutti myös asetettu C-luokan raja, joka olisi tuonut mukaan myös hiusten värjäyksen ja itseruskettavan käytön. Joku raja, Miikka vastaa.
 

Fanaattinen jalkapallofani
 

Miikan luonne vaikutti lapsuuden harrastuksiin siinä määrin, että vasta kolmannella luokalla häntä alkoi kiinnostaa joukkuelajit, kuten jääkiekko ja jalkapallo Vammalan Palloseurassa. Jääkiekossa Miikka pelasi hyökkääjänä ja jalkapallossa omin rooli oli hyökkääjänä tai laitalinkkinä (keskikentän laidalla).
 

Miikka on pelannut jalkapalloa reilut parikymmentä vuotta ja jääkiekkoa reilut kymmenen vuotta. Jääkiekko oli Miikalle selvästi aina vain harrastus, mihin vaikutti myös ehkä Miikan koko (hänen omasta mielestä). Jalkapalloon hänellä on taas paljon vahvempi tunneside ja ajatus tulevaisuudesta lajin parissa kävi välillä myös mielessä, mutta jostain syystä omia rajoja ei tullut tässä suhteessa kuitenkaan koskaan koeteltua.
 

Henkisesti italiainen jalkapalloilija
 

Monien loukkaantumisten myötä oma pelaaminen on jäänyt, mutta Miikan haaveissa on pelaamisen aloittaminen taas jossakin vaiheessa. Jarrua haaveisiin tuo kuitenkin nykyisen työn luonne. Työn kannalta loukkaantumisiin ei ole varaa.
 

Rakkaus lajiin on kuitenkin niin kova, että Miikka on löytänyt keinon purkaa pelihimoaan muutenkin kuin itse juoksemalla kentällä. Kuten moni Miikan tunteva tietää, italialainen jalkapallo on hänen elämässä kaikki kaikessa. Kaikki maajoukkueen ja Juventuksen pelit tulee katsottua. Jalkapallo lähtee puolustuksen kautta, Miikka tiivistää. Tämän vuoksi italialainen jalkapallo on kolahtanut eniten.
 

Elämän suurempia hetkiä
 

Elämän hienoimpia hetkiä (nyt ei lasketa naimisiin menoa ja lasten syntymää) Miikka on kokenut vuonna 2008 Pääsiäisenä Milanossa, San Siron kentällä Juventus vastaan Inter Milan. Katsomossa 74 000 katsojaa. Jalkapallopyhäkköön San Siro:n astuessaan, kolmekymppiseltä mieheltä pääsi itku. Parempaa 30-vuotislahjaa mies ei olisi koskaan voinut toivoa. Miikka herkistyy vieläkin, kun kertoo perheen, kaveri- ja sukulaisjoukolta saamastaan elämää suuremmasta lahjasta.

 

 Seuraava toive on päästä MM-kisoja katsomaan ja seuraamaan Italian otteluita vuonna 2018. Lisäksi hän haaveilee isojen Euroopan kenttien kiertämisestä, erityisesti Etelä-ja Keski-Euroopassa.

Arjen tukipilarit

Miikka vastaa nopeasti, kun kysytään mikä hänen arjessa on tärkeintä. Kaikki on hyvin, kun tietää että perheellä on kaikki hyvin. Tämä tarkoittaa Miikan sanoin sitä, että kaikki on terveenä ja on elämässä riittävä taloudellinen turva. Perheen lisäksi Miikka nauttii, kun työssä on myös tietynlainen jatkuva haasteellisuus. Tämä oli myös syy, miksi Miikka siirtyi omaohjaajasta PT:ksi. 

Miikka pitää omasta kunnostaan huolta treenaamalla Fustraa 2-3 kertaa viikossa, lisäksi hän käy noin kerran viikossa kuntosalilla tekemässä peruskuntosalitreeniä. Treenejä on siis keskimäärin kolme kertaa viikossa.

Miikka viihtyy myös golf-kentällä, mutta hän ei katso golfia treeninä, vaan leppoisana ajanvietteenä. Se on urheilua, mutta ei liikuntaa.

Miikan treenitapa on muuttunut aika lailla vuosien myötä. Maratonejakin juosseen miehen tavoitteena on pysyä hyvässä kunnossa, mikä tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa. Miikalle se tarkoittaa sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia, sitä että sisimmissään ihminen voi omiin tavoitteisiinsa nähden hyvin.

Miikalla on ollut ongelmia selän kanssa, ja hän on oppinut että vähemmän on enemmän. Tällä hetkellä selkä pysyy hyvin kunnossa Fustran avulla ja hän pystyy treenaamaan tehokkaasti useasti viikossa.

Hyväntuulisen Vuorisen elämä kulkee omalla painollaan, nyt eletään perheen ehdoilla ja nautitaan siitä. Tämän vuoksi tällä hetkellä ei ole paljoakaan varsinaisia omia harrastuksia, vaan tärkeintä on, että töiden jälkeen saa olla lasten kanssa. Se kestää vain hetken.
 

Kuoren alta: Jutta Österberg-Hurme
Kuoren alta: Emma Ryynänen
Kuoren alta: Jean Feller

Kuntosaleilla on villit työehdot?

Helsingin Sanomat kirjoitti tiistaina liikunta-alan ohjaajien työolosuhteista. Artikkeli osoitti puutteita ja heikkouksia alallamme ja jälkikeskustelu onkin ollut vilkasta. Halusimmekin kirjoittaa aiheesta, jotta te, arvoisat asiakkamme voitte liikkua jatkossakin hyvillä mielin. Aplicon johdolla on 20 vuoden kokemus alalta ja ohessa  on omalta osaltamme vastauksia artikkelissa esitettyihin kysymyksiin.

HS: Kuntosaleilla on villit työehdot

Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Apicossa ryhmäliikunta on merkittävä osa palveluitamme ja ammattitaitoisten ohjaajien hyvinvointi on edellytys toiminnallemme sekä tavoitteellemme luoda sinun arjestasi elämys.

Ryhmäliikuntaohjaajamme saavat aina työsopimuksen mukaisen palkan tuntinimikkeestä ja asiakkaiden lukumäärästä riippumatta. Ohjaaja saa palkkansa, vaikka tunnille ei tulisi yhtään osallistujaa. Sunnuntai- ja pyhätyöstä maksetaan meillä aina työntekijöille työaikalain mukainen, 100 % korotus. Noudatamme työsuhteissamme toimenkuvasta riippumatta aina työaikalakia, työsopimuslakia ja vuosilomalakia.

Meillä Aplicossa on lisäksi vuosittain vakituisten liikunnanohjaajien kanssa kokous, jossa yhdessä suunnittelemme muita etuja ja toimintamalleja yhteistyön kehittämiseksi. Lisäksi henkilökuntamme vastaa vuosittain henkilöstön tyytyväisyyskyselyyn, joka on johdolle tärkeä mittari työntekijöidemme hyvinvoinnista. Esimerkiksi työnohjaus ja yhteinen liikunta työajalla ovat suunniteltu ohjaajiemme henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin tueksi.

Ohjaajamme eivät myöskään joudu itse hoitamaan sijaisia sairauksien ajalle. Palvelupäällikkömme hoitaa sairaustapauksissa sijaisen työntekijälle. Hän on myös ohjaajien apuna aina tarvittaessa. Tavoite- ja kehityskeskusteluissa esimiehen kanssa suunnitellaan yhdessä tulevan kauden työt ja toimintamallit.

Hyvä, avoin ja kannustava työilmapiiri on kirjoitettu jo kymmenen vuotta sitten arvoihimme. Olemme aina olleet ylpeitä ammattitaitoisista työntekijöistämme, jotka suhtautuvat työhönsä motivoituneesti ja jatkuvalla innostuksella. Suuri osa ohjaajistamme onkin ollut mukananmme koko Aplicon historian alusta tähän päivään.

“Valitse työ, jota rakastat, niin sinun ei tarvitse tehdä päivääkään töitä.” - Confucius

Nautitaan liikunnasta yhdessä ja tapaamisiin tunneilla!

Pikkujoulu tunnelmissa jouluun

Aplicon jäsenten pikkujouluja vietettiin tuttuun tapaan lokakuun viimeisenä viikonloppuna. Tällä kertaa valitsimme paikaksi ravintola Amarillon. Uusi paikka ja Halloweenin läheisyys innoitti illan teemaksi naamiaiset. Pukeutuminen oli vapaaehtoista, mutta oli hienoa huomata kuinka upeasti vieraat heittäytyivät Halloweenin hengessä.


Alkuillan tunnelmaa

Lähes 250 vierasta saapui juhlimaan klubin pikkujouluihin. Alkumaljojen jälkeen syötiin ja tunnelmaa loi akustisesti Jaakko Innasen bändi Nötköt.  Aikaa oli seurustelulle ennen henkilökunnan ohjelmanumeroita. Kaikki pääsivät mukaan tanssimaan Zumbaa ja SH’BAMIA, jotta tanssilattia saatiin lämpimäksi. Asiakkaat saivat hakea henkilökuntaa tanssikilpailuun, jossa Petra ja Miikka antoivat oppia ja taidonnäytteen kilpapareille. Pukukilpailun voittoon tiukalla huutoäänestyksellä valittiin Elli Vuorinen vampyyriasullaan.



Asiakkaita pukukilpailussa

Juhlassa palkittiin lisäksi ansioituneita liikkujia ja henkilökuntaa. Klubi valitsi vuoden valopilkku -kiertopalkinnon saajaksi tänä vuonna pitkän ja ansioituneen uran Aplicossa tehneen Kirsi Jokisen. Henkilökunta valitsi myös itse keskuudestaan oman suosikkinsa. Äänet menivät siinä valinnassa tasan vastaanoton Riikka Lukan ja spinning/Body Pump gurun Jukka Häggin kesken. Nostimme muutamia huikeita onnistumistarinoita esille asiakkaistamme mm. Kevyt Sankari kisan kakkoseksi yltäneen Mia Koivusen ja X-metodissa ansioituneen Outi Holopaisen. Jokainen liikkuja ansaitsi kuitenkin aplodit omasta työstään oman hyvinvointinsa eteen.

Illan loppumetreistä vastasi Martti Airaksinen YLE X:ltä. Huumoria ja DJ-taitojaan esitellen saatiin porukka tanssimaan menneiden vuosien hittien tahtiin. Airaksisen ”Timanttista Jyystöä” – kiertue niitti suosiotaan pikkujouluissa ympäri maata, eikä jättänyt kylmäksi myöskään Lohjalaisyleisöään.





Henkilökuntaa puvuissaan

Lämmin kiitos kaikille mukana olleille, hienosta ja vauhdikkaasta illasta. Ensi vuonna vietetäänkin klubin 10-vuotista taivalta samoihin aikoihin. Näihin kuviin ja tunnelmiin haluamme toivottaa kaikille asiakkaillemme ja blogin lukioille:

Onnellista joulun aikaa ja

liikunnallista uutta vuotta 2014!

Kuoren alta: Kari Ketonen

Aplicon blogissa kurkistamme kuukausittain henkilökuntamme ja yhteistykumppanien profiileihin. "Kuoren alta" -otsikolla julkaisemme juttuja klubin elämysten tekijöistä.

Pitkän linjan valmentaja Kari Ketonen

Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Kari Ketonen muutti Lohjalle viime vuoden tammikuussa ja on siitä lähtien toiminut Aplicossa Fustra Personal Trainerinä.  Kari valmensi yhden kauden Lohjan Lionsia vuonna 2001, mutta asuinkaupunkina Lohja on hänelle ollut ihan uusi.

Aktiiviliikkujan varhaisimmat muistot liikuntaan liittyen kantautuvat aina kansakoulun alaluokalle, jolloin pidettiin ensimmäiset pallonheittokisat. Karin isä ei tiennyt millainen pallo pitäisi hankkia ja osti vahingossa pojalleen jalkapallon. Tästähän Kari innostui, ja siitä seurasi monen vuoden intohimoinen jalkapalloilu. Talvisin keskityttiin sitten jääkiekkoon ja koululiikunnassa hiihtoon. Kari ei voi olla unohtamatta koulun hiihtokilpailuja, ja kuinka aina jäi toiseksi viimeiseksi tai välillä viimeiseksi. Tämä ei onneksi miestä lannistanut, vaan nykyään Kari hiihtää talvisin säännöllisesti.  

Amerikkalaisen jalkapallon tienraivaaja

Karin sydän on sykkinyt amerikkalaiselle jalkapallolle aina 70-luvun lopusta lähtien, jolloin hän lähti vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Siellä aika kului pääasiassa jalkapallon parissa. Kotiin palattuaan amerikkalainen jalkapallo oli rantautumassa Suomeen ja Karia pyydettiin muutaman muun ystävän kanssa perustamaan uutta joukkuetta Helsinkiin. Näin sai alkunsa Helsingin Roosters.

Roosters pelasi ensimmäisen kautensa kesällä 1980. Helsingissä oli siihen aikaan vain kaksi joukkuetta, joilla oli vaadittavat varusteet käytössä. Näiltä joukkueilta Roosters kävi lainaamassa varusteet otteluita varten. Yhteistyö toimi hienosti, vaikka keskenään kilpailtiinkin.  Treenit vedettiin ilman varusteita, mutta ihme kyllä ilman vakavampia haavereita. Kari pelasi ensin 1988 asti Roostersin pelinrakentajana, josta siirtyi sitten valmennuspuolelle. 

Karin suurin saavutus pelaajana on ollut Euro-Bowl II voitto vuonna 1988, jota suomalainen joukkue ei ole sen jälkeen voittanut. Valmentajana puolestaan korkeimmalle nousee Roostersin A-junioreiden SM-voitto useampana vuonna peräkkäin ja apuvalmentajan tehtävät kahden kauden ajan Kaliforniassa lähellä Los Angelesia. Tällä hetkellä Personal Trainer -tehtävien rinnalla Kari valmentaa Sun City Hankoa, joka on aloittanut kautensa voitokkaasti.

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannattaja

Kari pitää yllä omaa kuntoaan ja hyvinvointiaan liikkumalla ja ulkoilemalla paljon. Hän alleviivaa hyötyliikunnan merkitystä, koska sen avulla arjen liikuntamäärä moninkertaistuu ihan huomaamatta. Kari treenaa itse kuntosalilla toiminnallista harjoittelua, kuten Fustraa tai X-Metodia noin 3-4 kertaa viikossa. Hän korostaa myös kehonhallinnan tärkeyttä ja käy välillä pilateksessa ja joogassa.

Kari alleviivaa kokonaisvaltaista hyvinvointia  ja kannustaa ihmisiä miettimään, mikä on itselle tärkeintä ja mistä oikeasti nauttii.  Ei ole yhtä oikeaa tapaa treenata, vaan kannattaa rohkeasti kokeilla ja etsiä se oma juttu, mistä oikeasti nauttii.

Jack Lambert by Kari Ketonen

Harva tietää, että Karille tärkeä osa omaa vapaa-aikaa on myös  piirtäminen,  jonka hän aloitti 12-vuotiaana. Tällöin aktiivisesti urheilevan pojan elämässä elettiin kovia aikoja, koska lääkäri kielsi kaiken liikunnan vuodeksi jalkojen kasvuhäiriön takia. Nuoren pojan oli pakko keksiä jotain tekemistä urheilemisen sijaan, ja näin Kari alkoi piirtämään. Kari keskittyy nykyään pääasiassa hiili- ja lyijykynätöihin.

Tämä vahva ja älykäs ammattilainen  pitää elämänsä mottona:

”Kaikki on mahdollista. Mahdottoman toteuttaminen saattaa vain viedä vähän pidemmän aikaa”