Osa 2: Nykyisyys
Onko liikunnasta hyötyä terveydelle ja mitä terveys on? Maailman terveysjärjestö WHO julisti vuonna 1948 terveyden tarkoittavan täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaa. Julistuksen ainoa huono puoli on se, ettei kukaan kykene siihen ja samaan aikaan kaikki. Täydellisyys on yksilöllinen käsite; omat tuntemukset itsestä ja tuntemuksien arvottaminen on haastavaa, koska ei ole mitään mihin verrata. Onko joku esimerkiksi antanut standardit siihen, mitä on täydellinen fyysinen tila?
Liikuntalääketieteen professori
Ilkka Vuori tarkensi terveyden määritelmää kuvailemalla terveyden olevan kykyä
kestää sekä elimistön sisäisiä että ulkoisia kuormituksia. Tämän kyvyn avulla
ihmisen olisi tarkoitus edistää elämänsä säilymistä ja elämän perustehtävien
suorittamista. Ihmisen omat kokemukset sekä hänen arvonsa ja asenteensa
vaikuttavat siihen, miten ihminen kokee terveytensä. Tärkeää terveyden kannalta
on tunne siitä, että pystyy huolehtimaan itsestään ja on mahdollisuus päättää
teoistaan.
Liikunnasta on tutkitusti hyötyä ihmisen terveydelle. Liikunnan
avulla pystytään parantaa ihmisen kykyä kestää näitä Vuoren esittämiä sisäisiä,
että ulkoisia kuormituksia kuten sydän-, verisuoni-, tuki- ja
liikuntaelinsairauksia sekä toisen asteen diabetesta. Lisäksi säännöllisen
aerobisen liikunnan on todettu parantavan muistia ja yleistä hyvinvointia sekä
vähentävän ahdistusta ja masennusta. Liikunnan lisääminen vähentäisi myös
yhteiskunnan taloudellisia kustannuksia. Juuri ilmestyneen Valtioneuvoston
selvitys- ja tutkimustoiminnan raportissa (2018) liikkumattomuuden vuosittaiset
kustannukset ja tuottavuuden menetykset ovat Suomessa 3,2-7,5 miljardia euroa.
Suomalaisen hoitotyön ohjenuoran
Käypä-suosituksien ja WHO:n fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaan, ihmisen
pitäisi harrastaa kohtuukuormitteista
kestävyysliikuntaa vähintään 2,5 tuntia viikossa, sekä lihaskuntoa kohentavaa
liikuntaa kaksi kertaa viikossa.
Kohtuukuormitteisella kestävyysliikunnalla tarkoitetaan reipasta
kävelyä, sauvakävelyä tai rauhallista pyöräilyä eli liikuntaa, jossa hengästyy
jonkun verran pystyen vielä samalla puhumaan. Lihaskuntoa kohentavaksi
liikunnaksi lasketaan kuntosaliharjoittelu, jumppa tai tanssi. Ohjeiden noudattamiseen
löytyy hyvät perustelut, sillä niiden on yksinkertaisesti todettu parantavan
ihmisen terveyttä.
Vaikka vapaa-ajan liikunta on
ollut tilastollisesti nousussa. Suomalaisten työikäisten (15-64 -vuotiaat)
haaste terveyden edistämisen kannalta on se, että lähes puolet työikäisistä
liikkui 2010-luvun alussa terveytensä kannalta riittämättömästi. Valtion
liikuntaneuvoston selonteoissa kävi ilmi, että vain joka 10. työikäisistä liikkui suositusten mukaisesti
kokonaisuudessaan. Noin puolet kaikista työikäisistä liikkui kuitenkin
kestävyyskuntonsa kannalta riittävästi, mutta noin 20 % ei liikkunut säännöllisesti lainkaan. Vain alle viidennes
harjoitti lihaskuntoaan säännöllisesti vähintään 2 kertaa viikossa.
Tilanne ei ole vuonna 2018
juurikaan muuttunut. Uusin suomalaisten fyysisen kunnon ja – aktiivisuuden
tutkimuskatsaus väestön tilasta kertoi, että kestävyysliikuntasuositusten
mukainen liikkuminen on jopa hieman vähentynyt. Lihaskuntoliikunnan määrä on taas
hieman noussut nuoremmissa ikäryhmissä vuodesta 2009. Työikäiset ovat
tutkimuksen mukaan paikallaan joko istuen tai makuullaan keskimäärin 60 %
valveillaoloajastaan. Huolestuttavaa on vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa
toteamus, jossa koko maailmassa vuosittain
jopa 3,2 miljoonaa kuolemaa johtuu liikkumattomuudesta tai liian vähäisestä
liikunnasta. Liikkumattomuuden riskiryhminä pidetään tällä hetkellä
elintapasairauksia omaavat, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, huonon fyysisen
kunnon omaavat ja heikentyneen toimintakyvyn omaavat ikääntyneet.
Suomen nykyisyyttä kuvastaa
liikkumattomuus. Seuraavassa Liikunnan vallankumous -blogisarjan osassa pohdin
asioita, mitkä asiat tekevät meistä suomalaisista liikkumattomia. Miksi
riittävä liikunnan harrastaminen tuntuu olevan niin haastavaa suurelle osalle
kansasta?
Kirjoittaja:
Juha Koivuporras
Aplico Trainer Team
juha.koivuporras@aplico.fi
Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Aplico
www.aplico.fi www.aplico.fi
Juha Koivuporras
Aplico Trainer Team
juha.koivuporras@aplico.fi
Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Aplico
www.aplico.fi www.aplico.fi
Lähteet:
Hofgastein, B. 2011. Designing the road to better health and
well-being in Europe. 14th European Health Forum Gastein. Viitattu 3.11.2017
osoitteessa: http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0003/152184/RD_Dastein_speech_wellbeing_07Oct.pdf
Husu, P. Paronen, O. Suni, J. Vasankari, T. 2011.
Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010.Terveyttä edistävän liikunnan
nykytila ja muutokset. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011: 15.
Viitattu 13.11.2017 osoit-teessa:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75444/OKM15.pdf?sequ
Huttunen, J. 2015. Mitä terveys on? Duodecim. Viitattu
3.11.2017 osoitteessa:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00903
Lim, S.S., ym. 2012. A comparative risk assessment of burden
of disease and injury attributable to 67 risk factors and risk factor clusters
in 21 regions, 1990–2010: a systematic analysis for the Global Burden of
Disease Study 2010. National institutes of health. Lancet. 380, 2224–2260.
Mandolesi, L., Polverino, A., Montuori, S., Foti, F.,
Ferraioli, G., Sorrentino, P., & Sorrentino, G. 2018. Effects of Physical
Exercise on Cognitive Functioning and Wellbeing: Biological and Psychological
Benefits. Frontiers in psychology vol. 9, 509. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2018.00509
Reiner, M., Niermann, C., Jekauc, C. & Woll, A. 2013.
Long-term health benefits of physical activity – a systematic review of
longitudinal studies. BMC Public Health 13:813, 1-9. Viitattu 29.12.2017
osoitteessa:
https://bmcpublichealth.biomedcentral.com/articles/10.1186/1471-2458-13-813
Tarnanen, K. Rauramaa, R. Kukkonen-Harjula, K. Käyvän hoidon
potilasversiot 15.8.2016. Viitattu 7.11.2017 osoitteessa:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=khp00077&p_hakusana=liikunta
Valtion liikuntaneuvosto. 2015. Valtionhallinto liikunnan
edistäjänä 2011–2015. Valtion lii-kuntaneuvoston julkaisuja 2015:4. Opetus- ja
kulttuuriministeriö. Viitattu 13.11.2017 osoitteessa:
http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/367/Arviointi_20112015_1606.pdf
Vasankari, T. & Kolu, P. 2018. Yhteenveto ja
johtopäätökset. Julkaistu teoksessa Vasankari, T. & Kolu, P. (toim.)
Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon
fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja
tutkimustoiminnan julkai-susarja 31/2018, 57-60. Valtioneuvoston kanslia
5.4.2018. Viitattu 7.4.2018 osoitteessa:
http://tietokayttoon.fi/documents/10616/6354562/31-2018-Liikkumattomuuden+lasku+kasvaa.pdf/3dde40cf-25c0-4b5d-bab4-6c0ec8325e35?version=1.0
Vuori, I. 2011. Liikunta, kunto ja terveys. Teoksessa I.
Vuori, S. Taimela & U. Kujala (toim.) Liikuntalääketiede. Vantaa: Kustannus
Oy Duodecim, 16 – 27.
Warburton, D., Nicol, C. & Bredin, S. 2006. Health
benefits of physical activity: the evidence. CMAJ 174(6), 801-809. Viitattu
29.12.2017 osoitteessa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1402378/
WHO. 2017. Physical activity. Viitattu 30.12.2017
osoitteessa: http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs385/en/
WHO. 1948. Valtiosopimukset 26/1948. Viitattu 18.11.2017
osoitteessa: http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1948/19480026
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti