Ei ole aikaa, vai olisiko sittenkin?

Ei ole aikaa on perus selitys moneen asiaan arjessa. Olipa kyse sitten liikkumisesta, siivoamisesta, kaupassa käynnistä, ruuan laitosta, tai melkein mistä tahansa arkisesta asiasta. Kuitenkin kaikilla meillä on samat 24 tuntia vuorokaudessa joten miten toisilla on aikaa ja toisilla ei? Kysymys on tietysti osittain priorisoinnista, mutta toisaalta siihen vaikuttaa myös omat uskomukset.

Kuinka paljon mikäkin asia vie aikaa sinun mielestäsi?

Esimerkiksi treenin osalta moni ajattelee, että "hyvä treeni kestää ainakin 60 minuuttia". No, jos ei ole tuntia aikaa niin ei pysty tekemään hyvää treeniä ja huonoa treeniä ei kannata tehdä...turha siis lähteä ollenkaan.

Itse havahduin kerran kun tuijotin epätoivoissani likaisia astioita pursuavaa keittiötä ja tuskailin kun ei ole aikaa...Kello oli tuolloin 18.30 ja 18.45 minun piti lähteä omaan harrastukseen. Ei olisi siis aikaa siivota...Vai olisiko sittenkin? Tuhlasin minuutin jahkailuun ja sen jälkeen päätin aloittaa ja tehdä niin paljon kuin ehtisin. Klo 18.38 olin tyhjentänyt astianpesukoneen, täyttänyt sen ja pessyt vielä yhden kattilankin ja homma oli valmis. Kannatti siis aloittaa!

Mitäpä jos seuraavalla kerralla kun mietit, että pitäisi lähteä salille, jumppaan, lenkille tai mihin vain liikkumaan, niin älä tuhlaa minuutteja jahkaamiseen että lähteäkö vai ei. Lähde ja tee edes 10 minuutin treeni tai kävelylenkki korttelin ympäri - se on parempi kuin ei mitään, eikö vaan? Ja kuka tietää, 10 minuutin treenistä tulee helposti 20 treeni, kun taas sohvalla asian pohtiminen todennäköisesti ei johda mihinkään. Kun käytät aikaa asian pohtimiseen, niin hetken päästä huomaat, että eihän sinulla enää ole edes aikaa. Saatko kiinni ajatuksestani?

Kaikilla meillä on aikaa. Sinusta itsestäsi kiinni miten sen käytät. Iloa ja hyviä valintoja ensi viikkoon!


Kirjoittaja:

Sari Hankimo, Oma personal trainer
sari.hankimo@aplico.fi
Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Aplico
www.aplico.fi

Kyllä haluan tulla tutustumaan Aplicoon!

Kyllä, minulla on teille kysymys!

Miksi ulkonäkö on meille niin uskomattoman tärkeää?

Juha Koivuporras, Aplico

Miksi ulkonäkö on meille niin uskomattoman tärkeää? Miksi nykyisten kauneusihanteiden jumalointi on monelle pääosassa liikunnassa ja hyvinvoinnissa? Viime viikolla allekirjoittaneella tuli 6 vuotta personal trainerin työtä täyteen Aplicolla. Samalla tuli mitta täyteen ulkonäkökeskeisestä maailmasta. Täysin normaalipainoinen ja hyvässä kunnossa oleva tuttuni kertoi, että muuten treeni kulkee hyvin, mutta hän voisi muutaman kilon vielä tiputtaa. Ihmettelin hänen suhtautumistaan sekä sitä, miten monesti kuulen samanlaisia kommentteja. Eikö meille riitä, että kunto kasvaa ja liikunta tuntuu hyvälle?

Tottakai ymmärrän, jos terveyden kannalta olisi hyvä tiputtaa painoa ylipainosta normaaliin painoon. Mutta jos olet jo normaalipainoinen, miksi täytyy yrittää tiputtaa vielä? Ehkä sitten voit ottaa vartalostasi kuvan someen ja nauttia hehkutuksesta ympärilläsi? Minusta painonpudotus on seuraus, ei tavoite. Riittävä painonpudotus on seuraus terveellisistä elämäntavoista, jotka tekevät vähitellen opeteltuna hyvää kaikille. Mutta tässäkin voidaan mennä äärimmäisyyksiin, jolloin se ei ehkä enää ole tervettä.

Seitsemän vuotta sitten ammattikorkeakoulussa liikuntaa opiskellessani olin kaikkea muuta. Silloin halusin kasvattaa lihaksia ja näyttää fitness-ihanteiden mukaiselta muodottomalta möhkäleeltä. Syitä on monia. Huomasin hauikseni kasvaessa saavani hyväksyntää: lihakset saivat naiset ihastumaan ja miehet kunnioittamaan. Todellisuudessa se oli pelkkä illuusio, kuten se miten lapsuudessa sarjakuvien lihaksikkaat supersankarit saivat näteimmän tytön. Media puski joka tuutista ulos lihaksia, proteiinia, lihaksia, proteiinia, seksiä, proteiinia, rahkaa, superdieettejä, kovaa treeniä, pumppia, proteiinia, verisuonia, fitness sitä, fitness tätä... Ja terveellistä tietenkin!

Kun pieni kuukausittainen opiskelijabudjettini paukkui yli, aloin laskea mihin sitä rahaa oikein kulutan. Avasin jääkaappini tuijottaen hölmistyneenä jauhelihapakettejani, mutta olin siinä kohtaa ennemmin valmis luopumaan hedelmistä ja vihanneksista kuin jauhelihavuorestani. Avasin kuivamuonakaapin ja löysin viisi erilaista lisäravinnepurkkia. Mitäpä jos kiristelisin vartaloani, jotta lihakseni erottuisivat paremmin. Tämähän onnistui nopeasti ilman hiilihydraatteja! Uskottelin itselleni ja kaikille muille, että se on terveellinen ruokavalio samalla kun harjasin varpusparvia vessanpöntöstä. Takaraivossani piipittävä muskelimake pani minut aina ennen baari-iltaa pumppaamaan hauiksia. Tuohon oudon sairaaseen tilaan ei auttanut, se, että sain tutuilta ja kavereilta jatkuvasti kehuja ulkonäöstäni. Tässä kohtaa aloin miettiä, että mitähän hittoa teen elämälläni? Olisikohan elämässä muutakin hienoa kuin oma vartaloni?

Kun muutin suhtautumistani ulkonäköön ja nykyisiin kauneusihanteisiin (mikä on todella vapauttavaa), aloin huomata, etten ajattele enää kuin muut. Olen pitkään paininut sen kanssa, että kestänkö tätä ulkonäkökeskeistä maailmaa enää? Jota liikunta-ala valitettavasti edelleen on.
Onneksi sovimme muutama vuosi sitten strategian päivitystyössämme poistaa kuntokeskuskliseitä Aplicosta kuten äärimmäiset fitness-ilmiöt ja varsinkin paidattomat/vähäpukeiset mainoskuvat. Työ on mielestäni alkanut hyvin. Aloimme viedä Aplicoa kohti sen alkuperäistä ajatusta: Terveyttä, iloa ja hyvää oloa. Strategiapäivitystyö sai minut ajattelemaan: vielä on toivoa. Me voimme muuttaa ihmisten ajattelutapoja terveemmäksi piittaamatta siitä, mitä muut salit ja media uhkuvat.

Ymmärrän, että meitä ei ehkä ole hyväksytty lapsena sellaisena kuin olemme. Ymmärrän, että huomio tuntuu hyvältä. Ymmärrän, että on helppo tie käyttäytyä sillä tavalla kuin ympäristökin haluaa.

Ulkonäkösi ei määritä sinua vaan teot. Sinä olet riittävä. Hyväksyn sinut sellaisena kuin olet. Hyväksy sinäkin.


-Juha-
Oma Personal Trainer
Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Aplico Oy
juha.koivuporras@aplico.fi

www.aplico.fi

Haluatko tulla tutustumaan Aplicoon?

Onko sinulla kysymys meille?