Kuoren alta: Emma Ryynänen

Emma ja Petra Nike Blastissa
Tukholmassa 2013

Aplicon blogissa kurkistamme kuukausittain henkilökuntamme ja yhteistykumppanien profiileihin. "Kuoren alta" -otsikolla julkaisemme juttuja klubin elämysten tekijöistä.

 Emma Ryynänen  rakastaa esiintymistä

Liikunnanohjaajana toimiva Emma on syntynyt esiintymään. Hän rakasti jo pienenä esiintymistä, jonka kautta vilkas ja liikkuvainen luonne pääsi oikealla lailla esiin. Musiikki ja tanssi, erityisesti nykytanssi ja jazz, veivät mukanaan ja Emma olikin ahkera Tanssikoulu Funkan oppilas aina 6-vuotiaasta lähtien. Sitä ennen hän oli ehtinyt harrastaa jo satujumppaa 3-vuotiaasta lähtien. Leikkiseurana oli paras kaveri ja paikkana Harjun koulu.

Emma on tanssinut myös hip hop:a, salsaa ja rumbitaa Tanssikoulu Un Dos Tres:ssa. Tanssilajeista salsa kuvaa parhaiten Emman luonnetta: tumma ja tulinen, mutta sydämellinen ja herkkä.

Musiikki on myös vahvasti läsnä Emman elämässä, ja hän on soittanut kitaraa ala-asteelta lähtien. Yläasteella perustettiin bändi nimeltään Seventh Heaven, jonka nimeksi myöhemmin muutettiin Explosion  (tämän mainittuaan Emman naurusta ei meinaa tulla loppua), jossa soitettiin covereita.  Bändi äänitti kaksi levyäkin kaverin autotallissa. Molemmilla levyillä oli ihan samat biisit, sillä miksi ihmeessä hyväksi havaittua kannattaisi enää vaihtaa. Tärkeää oli itse saada päättää, mitä lauletaan, mutta tärkeintä oli päästä esiintymään ihan mihin vaan. Haaveena oli tulla isona kuuluisaksi julkkikseksi. Tässä vaiheessa koulussa tuli noottia neidin vilkkaudesta.

Haaveena työ Aplicossa

Emman tie Aplicoon on syventynyt vuosi vuodelta. Yläasteikäisenä Emma liittyi Aplicon jäseneksi. Vuosien tanssikoulutaustaa vasten tanssillisimmat tunnit, kuten Happy Hour ja CMS Energy, nousivat lempitunneiksi. Ryhmäliikunta toi taitavalle tanssijalle jotain ihan uutta, rennompaa tapaa tanssia, missä jokaista liikettä ei hiottu täydellisyyteen saakka. Tärkeintä oli tekemisen iloa, rentous ja ennen kaikkea hauskuus. Nyt pääsi kunnolla irrottelemaan. Tämä teki Emmaan pysyvän vaikutuksen, sillä täydellisellä nilkan asennolla ei ollut enää väliä.

Emma Peppinä
ennen lastenliikuntaa

Aplicon tunnit vetivät puoleensa koko ajan enemmän ja muiden harrastusten ohella innokas jumppari kävi Aplicossa 4-5 kertaa viikossa. Yläasteella välitunnit kuluivat ryhmäliikunnan ohjaajaa esittäen. Emma rakasti olla esillä ja kerran kesken matikkatunnin Emma nousi pulpetille laulamaan ja tanssimaan. Oli vaan niin hyvä fiilis.

Kuntokeskusmaailman ohjaajat kävi samalla koko ajan tutummaksi ja Emman ihailu heitä kohtaan sen kuin kasvoi. ”Mä haluun olla samanlainen kuin he”, hän ajatteli. Erityisen vaikutuksen teki pitkänlinjan aplicolaiset Jutta ja Petra, jotka olivat Emman suurimmat esikuvat. Samana kesänä Emmaa pyydettiin Omppulaan kesätöihin ja Emma oli askeleen lähempänä haaveensa toteutumista. Tämän kesän jälkeen Emma oli varma, mikä hänestä tulee isona. 

Vuonna 2007 Emma pääsi Kisakallion Urheiluopistoon opiskelemaan, jonka ohella hän aloitti

Aplicossa lastenliikunnan ohjaajana. Samalla säännölliset muut tanssiharrastukset jäivät pikku hiljaa taka-alalle. Emma muistelee, että suuri askel hänelle oli suostua Jutan pyynnöstä Les Mills:n Body Pump – koulutukseen. Tällöin Emma tiesi, että unelma on täyttymässä. Työpaikka olisi pian Aplico.

Vapaa-aikana liikuntaa, ystäviä ja rentoutumista 

Aplico Dance Night

Emma pitää omasta kunnostaan huolta treenaamalla salilla 2-3 kertaa viikossa. Emmalle on parasta, kun pääsee treenaamaan yhdessä kaverin kanssa ihan peruskuntosalitreeniä. Tanssiminen on myös jatkunut ja tavoitteena on käydä tanssitunnilla kerran viikossa suosikkipaikassa Espoon Step Up Show School:ssa.

Tärkeää on Emman mielestä hakea myös vastapainoa fyysiselle työlle ja omalle treenaamiselle, ja osata ottaa ihan rennosti. Välillä Emma haluaakin vain olla, ilman että on pakko tehdä yhtään mitään. Liikunta on tapa rentoutua, mutta Emman hyvinvointiin liittyy myös paljon unta, terveellinen ruokavalio, rakkaat ystävät ja perhe.

Emman mielestä tärkeintä on pitää omaa kuntoaan yllä tekemällä sellaisia asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä. Elämä on lyhyt, joten täytyy tehdä niitä asioita, joista oikeasti nauttii.  Joskus toki kannattaa kokeilla myös jotain ihan uutta, ehkä jopa omaa epämukavuusaluetta, koska silloin voi saada ihan uusia ulottuvuuksia omaan treeniin.

Tämän sydämellisen ja energisen ohjaajan lempibiisi on Shakiran ”Hips dont lie” ja elämän mottona ajatus: ”Happy girls are the prettiest”.


Kuoren alta: Kari Ketonen