Kavutaan apua sekä Ras Dashenin vuorelle

Alanko voida paremmin, jos autan muita? Alanko voida paremmin äitinä tyttärilleni, ystävänä, kanssaihmisille, työntekijänä, itselleni? Pääsenkö etäämmälle elämänvaiheiden kipupisteistä, avartuuko näköalani uudelleen? Saanko uuden kipinän ja syyn alkaa pitää huolta itsestäni? Tällaiset kysymykset alkoivat viime syksynä askarrella mielessäni, kyllästyttyäni osin ahdistavien, merkityksettömyyden tunteen kokemusten ja usein itseä koskevien ajatusten toistuvuuteen, ponnisteluista huolimatta. Pohdinta kannusti hakemaan Kapua-vapaaehtoiseksi. Hanke olisi konkreettinen teko ja vuoden mittainen projekti.

Kapua vuosi on seikkailu monella tapaa. Kapua 2019 Etiopia -tiimissä on mukana 21 vapaaehtoista suomalaista, jotka tavoittavat vaeltaa marraskuussa 4550 metriä korkean Ras Dashen -vuoren huipulle. Omakustanteisen matkan aikana ryhmä käy myös tutustumassa kehitysyhteistyökohteisiin. Tavoitteena on kerätä vuoden aikana varoja koulutuksen ja terveyden edistämiseen itäisessä ja eteläisessä Afrikassa, yhteensä 100 000 euroa. Jokaisella on tavoitteena kerätä yhtä paljon euroja, kuin vuorenhuipulla on korkeutta. Kerätyt varat ohjataan suomalaisten kansalaisjärjestöjen tekemään kehitysyhteistyöhön. (lue lisää: Kapua.fi)

Hakemispäätöstäni vahvisti varainkeruun kohteet, jotka ovat lähellä sydäntäni: vammaisten elämänlaadun parantaminen, muun muassa esteettömyyden turvaaminen kouluissa ja työpaikoilla, sekä oman arvon ja oikeuksien tiedostaminen. Tyttöjen ja naisten omien oikeuksien tiedostamisen tukeminen, seksuaaliterveyden turvaaminen, koulunkäynnin mahdollistaminen yli teini-iän ja opiskelujen tukeminen.

Joulukuinen tieto ryhmään valinnasta aiheutti ajatusten pyörremyrskyn, joka sittemmin on tasaantunut, aika-ajoin huimaa. Päätin olla myös tässä hankkeessa omana itsenäni, teen parhaani.

Miksi varainkeruu kohdistuu tyttöjen ja naisten koulutuksen tukemiseen? Kun tyttöjen ja naisten koulunkäynti ja opiskelu turvataan, he pärjäävät paremmin elämässä, minkä myötä kaikki voivat paremmin. Miksi tuki kohdistuu vammaisiin naisiin? Vammaisten osuus Etiopiassa on moninkertainen Suomeen nähden, ei synnynnäinen, vaan loukkaantumisten myötä tapahtunut vammautuminen. Useilla vammaisilla naisilla on perhe, jonka elättämiseen he tarvitsevat rahaa. Saadakseen rahaa, he tarvitsevat työtä. Työtä he saavat parhaiten oman yrityksen perustamisen myötä. Voidakseen perustaa yrityksen tarvitsee omanarvontuntoa, pääomaa ja tietoutta. Kehitysyhteistyökumppanit tukevat tässä. Positiivinen muutos kantaa koko yhteisöön ja sukupolvelta toiselle.

Kehitysyhteistyön muoto on mielekäs: tuetaan tahoja, jotka auttavat ihmisiä voimaan hyvin ja kehittymään oman kodin piirissä, läheisten luona. Myös meidän lähipiirissämme on apua tarvitsevia, joiden äänen ja tarpeen tulee kuulua ja saada vastakaikua. Ajattelen, että kuka vaan meistä voi vuorollaan olla apua tarvitseva. Koen, etteivät omat tarpeemme poista velvollisuutta antaa apua heikompiin olosuhteisiin syntyneiden elinolosuhteiden kohentamiseen ja tietotaidon jakamiseen.  

Tiedän, että olen saanut, tyttäreni ja kehitysvammainen kaksossiskoni ovat saaneet syntyä maahan, jossa elämämme on perusturvallista ja oikeudenmukaista ja omia valintoja on mahdollisuus tehdä. Täällä koulunkäynti on turvattu, puolison ja lastensaannin saa itse päättää, opiskelu on mahdollista koko elämän ajan. Vammaisilla on tukea asumiseen, koulunkäyntiin, vapaa-aikaan. Rinnastamalla vaikkapa Etiopian olosuhteisiin, huomaa etteivät oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ole itsestäänselvyyksiä.

Afrikka-muisto

Residenssijakso Villa Karossa, Beninissä, vuonna 2014 vahvisti mielenkiintoani Afrikan maanosaa kohtaan. Vaikka kokemukseni on aivan paikallinen ja mittakaava pieni, tein havaintoja joita ei aiemmin ollut tullut vastaan. Tutustuin paikallisiin ihmisiin ja havaitsin, miten pieni ele itselle, vaikkapa muutaman euron arvoinen, voi oikeasti olla aivan merkityksellisen suuri köyhemmän maan asujalle. Mittakaavaa on vaikeaa hahmottaa.

Kapua-vuonna hyväntekeväisyyden rinnalla Etiopian vanha kulttuuri, paikallisten tapaaminen, sekä itäisen Afrikan luonto vaikuttavat kiehtovalta mahdollisuudelta kokea. Ajattelen, että marraskuinen tutustuminen kehitysyhteistyökohteisiin, sekä vaellus Ras Dashenin huipulle Simienin vuoristossa huipentaa vuoden ja symbolisesti kuvaa projektin tavoitetta.

Kuva 1: Sisarukset tekevät koulutehtäviä kotikaupassa, Grand Popossa, Beninissä.

 

Kuva 2-3: Grand Popossa, Beninissä. Vierailin nuoren äidin ja kahden tyttärensä luona, onnittelemassa pienokaisen syntymisen johdosta. Kuvat: Reetta Lukka

 

Tarvitaan voimaa ja rohkeutta, jotta muutosta voi tapahtua.

Kunnonkohotus

Aivan alkuun piti alkaa saada kuntoa kohenemaan, koska tavoitettava 4550 metrin korkeus ja vaellus vuoristossa on elimistölle melkoinen haaste. Tiedostin, että kunnon koheneminen on perusta myös mielen hyvinvoinnille, minkä kautta jaksan tavoitella varainkeruutavoitetta. Tarvittiin vakaasti ja varmasti etenevä projektisuunnitelma. Otin yhteyttä Aplico Liikunta- ja hyvinvointikeskuksen Jutta Österberg-Hurmeeseen, tiedustellakseni lähtisivätkö he jollain tapaa tukemaan kunnonkohotushankettani. Aplicossa on arvostettava kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulma. Huikea yhteistyömme alkoi lähes saman tien. Jutan innostus sekä kiinnostus hankettani kohtaan kannustivat aivan ratkaisevalla tavalla alkuunpääsyssä. Loimme yhdessä tavoitteeksi kuntoni kohenemisen niin, että vuorivaellus korkeassa ilmanalassa on mahdollista. Aplico sponsoroi ja on mukana projektissa tarjoamalla mahdollisuuden liikkua sekä kuntovalmennuksen tavoitteen onnistumisen tueksi. Aplico tekee vuosittain useita hyvöntekeväisyystempauksia ja tämä on yksi niistä.

Personal trainer Christian Söderholm lähti luomaan minulle sopivan vaihtelevan ohjelman, joka on tempaissut mukaansa. Olemme käyneet läpi ruokarytmiäni, ruoan laatua ja määrää sekä muun muassa unen merkitystä. Liikkumisen lisääntyminen, sopiva tavoitteellisuus, selkeä paikka jossa liikkua, sekä miellyttävä yhteisö ovat alkaneet näkyä positiivisena olotilan muutoksena. Kuin piirtyisin uudelleen. Koen, että valmennuksessa empaattisuus, tavoitteen tunnistaminen, sekä sopiva haastaminen ohjaavat luonnostaan tekemään oikeita valintoja. Chrissen ohjauksessa nämä elementit täyttyvät. Olen alkanut kuin huomaamatta lisätä liikuntaa uudelleen säännölliseksi osaksi arkeani. En tammikuussa haasteen alkumetreillä arvannut, että tällainen yhteistyömuoto mahdollistuu, saati kuinka se osaltaan lisää elämän merkityksellisyyden kokemusta. Ajatukseni toimivat kirkkaammin ja mieliala on tasaisempi.

Totta tuntuu olevan, että päättäessä keskittää ajatuksia muiden tukemiseen ja jopa auttamiseen, alkaa tehdä valintoja jotka saavat voimaan paremmin.

Tulen vuoden mittaan jakamaan kuulumisia, sekä järjestämme erilaisia tempauksia hankkeen eteen. Tervetuloa mukaan! Nykäise hihasta, soittele tai laita viestiä, mielelläni juttelen lisää ja kuulen myös sinun tarinasi.

Valoisan mielen terveisin,

Reetta

Klikkaa itsesi mukaan Reetan matkalle:

https://www.facebook.com/reettakapuaa/?ref=py_c