Mitä nämä perusliikuntataidot tai motoriset perustaidot sitten ovat? Motoriset perustaidot voidaan jaotella liikkumistaitoihin, käsittelytaitoihin ja tasapainotaitoihin (Gallahue & Donnelly, 2003). Liikkumistaitoja tarvitaan sananmukaisesti liikkuessa paikasta toiseen ja niitä ovat esimerkiksi juoksu, kävely ja laukka. Käsittelytaidot liittyvät välineen käsittelyyn ja niitä ovat esim. pallon heittäminen ja kiinniotto. Tasapainotaitoja tarvitaan tasapainon ylläpitämiseen esim. väistäessä, pysähtyessä tai kieriessä ja ne voidaan jakaa edelleen staattiseen ja dynaamiseen eli paikallaan ja liikkeessä tapahtuvaan tasapainon hallintaan.
Kuten edellä todettiin, motoriset perustaidot opitaan lapsen varhaisvuosien aikana ja taitoja harjaannutetaan lapsen kasvaessa. Jos perusliikuntataitojen oppiminen jää vaillinaiseksi, vaikeutuu myös haastavampien lajitaitojen omaksuminen myöhemmin lapsen kasvaessa, pahimmillaan vaikeuksia voi olla arkielämän motorisissa toiminnoissa vielä aikuisiälläkin. Kuten lapsen kokonaisvaltaisessa kehityksessä, on liikunnallisessakin kehityksessä herkkyyskausia, jolloin tiettyjen taitojen oppiminen on otollista. Perheliikunta tarjoaa monimuotoisten leikkien ja toiminnan kautta motoristen perustaitojen kehitystä tukevaa toimintaa alle kouluikäisille lapsille. On kuitenkin tärkeä muistaa, että motorisia perustaitoja voi kehittää läpi elämän, aikuisenakin voi harjaannuttaa lapsuudessa vaillinaiseksi jääneitä taitoja.
Lapsen ikä ja kehitysaste vaikuttavat
myös siihen, mitkä perusliikuntataidot ovat milloinkin keskeisiä. Vaikka iälle
tyypillisiä kehityspiirteitä esiintyy, vertailua kaveriin ei kannata liiaksi
tehdä, jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiin. Tärkeää on taata lapselle
harjoittelumahdollisuuksia ja kannustusta liikuntaan. Varhaislapsuudessa
tulisikin motorisia perustaitoja tukea mahdollisimman laajasti eikä keskittyä
liian lajinomaiseen harjoitteluun. Tämäkin asia varmasti huomioidaan tänä
päivänä oheisharjoitteluissa eri lajien seuratoiminnassa. Myös syksyllä 2016
julkaistuissa uusissa varhaiskasvatuksen liikuntasuosituksissa on huomioitu
alle kouluikäisen lapsen liikkumisen tärkeys ja tavoitteeksi asetettiin, että varhaiskasvatusikäisen
lapsen tulisi liikkua päivän aikana kolmen tunnin ajan, kun vanhassa suosituksessa
aika oli kaksi tuntia. Osa tästä liikunnasta tulee täyteen esim.
päiväkotipäivän aikana ja osa vapaa-ajalla kotona ja harrastuksissa. Perheliikunta voi olla osaltaan tukemassa
näiden päivittäisten tavoitteiden täyttymistä ja parhaimmillaan tarjota liikuntavinkkejä
myös arkeen kotiin. Yhtälailla ulkoilu ja siellä tapahtuva leikkiminen ja
liikkuminen ovat osa lapsen päivittäistä liikuntaa ja esim. metsäretket
tarjoavat alle kouluikäiselle lapselle tehokasta tasapainoharjoittelua
vaihtelevissa maastoissa. Lapset ovat myös erilaisia, toinen touhuaa pihalla
liikkuen ja hengästyen koko ajan, kun taas toinen lapsi tarvitsee enemmän tukea
ja kannustusta, jotta ulkoillessa tulisi myös liikuttua.
Tässä tekstissä on keskitytty motorisiin perustaitoihin.
Perheliikunta tarjoaa kuitenkin paljon muutakin kuin tukea motoriselle
kehitykselle. Liikunta voi olla oppimisen väline myös muilla oppimisalueilla, tehdään
havaintoja itsestä ja ympäristöstä, opitaan asioita liikkuen ja leikkien. Aplicon
Taikametsän perhejumpissa ollaan liikuntaleikkien avulla harjoiteltu mm. asioiden jaottelua, värejä,
numeroita, geometrisiä muotoja, kehonosia ja kehontuntemusta yleensä. Kognitiivisten
taitojen lisäksi liikuntatuokioissa harjoitellaan myös monia sosiaalisessa
elämässä tarvittavia taitoja; toisen huomioonottamista, yhdessä toimimista osana
ryhmää, kilpailutilanteissa toimimista
ja tunteiden hallintaa, kuten pettymysten
sietoa.
Olet ehkä kuullut myös termin lähikehityksen vyöhyke? Perheliikunnassa
lapsi kykenee aikuisen ja ehkä hieman vanhempien muiden lasten kanssa
toimintaan, johon hän ei itse vielä kykenisi. Perheliikunnassa harjoitellaan
yhdessä esim. leikkejä, jotka saattavat vielä jännittää tai olla
kognitiivisesti vielä hiukan liian haastavia, mutta onnistuvat oman aikuisen
tuella. Esimerkiksi tavallinen hippaleikki voi tarjota vielä 5-6-vuotiaallekin monta
harjoiteltavaa asiaa; lasta voi
jännittää, kun toinen ottaa kiinni, pitää sietää toisen kosketusta tai oppia
hippana koskettamaan toista niin, että ei ole liian raju. Hippaleikin motorisina
tavoitteina voi olla esim. juoksu tilassa osana ryhmää (suunnanmuutokset), rytmin
vaihdokset osana juoksua, väistäminen, pysähtyminen jne. Hippaleikkikin voi
siis pitää sisällään lapsen kokemusmaailmassa monia isoja asioita, joita me
aikuiset emme osaa ottaa huomioon, kun pohdimme, että miksi lapsi jännittää eikä
esim. halua osallistua leikkiin. Jo esim. pelkkä lapsen eläytyminen
mielikuvitusmaailmaan luo hänelle jo aivan erilaisen lähtötilanteen
hippaleikille kuin vanhemmalle vastaavassa tilanteessa.
Aralle lapselle perheliikunta tarjoaa mahdollisuuden
harjoitella ryhmässä oloa ja vauhdikkaita leikkejä yhdessä oman aikuisen
kanssa. Lapsen kasvaessa hän on valmis siirtymään liikkumaan itsekseen ilman
aikuisen tukea. 5-6-vuotiailla ei kyse
olekaan ehkä siitä etteivät he pärjäisi tunnilla itsekseen; liikkuminen oman
aikuisen kanssa on vielä tämän ikäisellekin hurjan hauskaa, yhtälailla
5-6-vuotiaat nauttivat kutittelu- ja köröttelyleikeistä oman aikuisen sylissä
kuin pienimmät perheliikunnan kävijät. Ja mikä onkaan hauskempaa, kun
aikuisetkin heittäytyvät hetkeksi mukaan leikin maailmaan, esim. ryömimään tai
konttailemaan lattialle lasten kanssa. Ohjaajana minulle antoisampia kokemuksia
onkin nähdä lasten ja vanhempien nauttivan yhteisestä toiminnasta ja näitä
tilanteita näen ja niistä nautin ihan jokaisella ohjauskerralla.
Meillä Aplicossa liikutaan Taikametsän perhejumpissa
kolmessa eri ryhmässä ikähaitarilla 1-6-vuotta ja toki vanhemmatkin sisarukset
ovat tervetulleita tunneille. Tällä hetkellä meillä on tunnit lauantaisin
1-2-vuotiaille, 3-4-vuotiaille ja 5-6-vuotiaille. Parhaimmillaan lauantaiaamuisin Aplicossa
liikkuu yhteensä satakunta lasta ja vanhempaa. Yhden tunnin kesto on 45
minuuttia. Tunnit suunnitellaan lasten ikätaso, taidot ja ryhmän
erityispiirteet ja toiveet huomioiden.
Liikunnan tärkeydestä lapsen kokonaisvaltaiselle
kehitykselle on kiistatonta näyttöä.
Perheliikunnan ohjaajana näen omilla tunneillani tärkeimmäksi
tavoitteeksi sen, että lapsi saa miellyttävän ensikosketuksen liikuntaan;
liikunta on hauskaa ja tarjoaa onnistumisen kokemuksia, lapsi kokee olevansa
osaava ja taitava ja oma aikuinen on todistamassa näitä kokemuksia. On tutkittu,
että liikunnallinen elämäntapa omaksutaan jo varhain ja näin ollen myös
vanhempien esimerkki liikunnallisen elämäntavan toteuttajina ja tarjoajina on
merkityksellinen. Tämän päivän hektisessä arjessa yhteinen aika on usein
kortilla ja perheliikunta tarjoaa hetken irtautua kiireestä ja keskittyä juuri
siihen tärkeimpään, yhteiseen aikaan. Ja
yhtälailla vanhempien ohella perheliikunta voi olla yhteistä, antoisaa, mukavaa
aikaa yhdessä kummin, mummin, ukin tai muun tutun aikuisen kanssa.
Liikunnallisin terveisin Taikametsän perhejumpasta
Susanna Suppola
Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Aplico
019 312 880
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti