 |
| Juha Koivuporras |
Harjoitellessa
kuntosalillamme, en ole voinut olla ihmettelemättä salin seinälle pystytettyä
valkoista noin 2,5m pitkää laatikkoa. Siinä on kaksi suurta näyttöä, joiden
alla lukee kissan kokoisin kirjaimin iWall.
Perinteisen kuntoilun nimeen vannova mieleni ei voi ymmärtää, että nytkö ne
virtuaalipelit aikovat vallata työpaikkani? Eikö ihmisiä todellakaan saada
ilman näyttöä liikkumaan? Päätin haastaa oman ajatusmaailmani ja kokeilla tätä
ihmelaitetta.
Rohkeasti
virtuaaliseinän eteen
Henkilökunnan perehdytyksessä kerrottiin iWallin
sopivan erinomaisesti alkulämmittelyksi. Astun seinän eteen ja se alkaa pitää
elektronista meteliä. Näyttö menee pelitilaan, kun laahustan merkitylle
alueelle. Valitsen eri vaihtoehdoista pelin nimeltä Parkour. Se kuulostaa peleistä tutuimmalta nimeltä ja olen aina
ihaillut Youtubesta henkeä salpaavia parkour-videoita. Seison metrin päässä
ruudusta ja kaikki valinnat suoritetaan ohjatusti kehon liikkeellä. Saan pelin
ensimmäisen tason käyntiin ja olen virtuaalimaailmassa.
Pelissä en ohjaa ketään hahmoa ulkoisesti (kuten
Supermario yms. Kyllä kasarin lapset tietävät), vaan näen virtuaalihahmoni
silmien kautta. Maailma, johon astun, näyttää tulevaisuuden kaupungilta. Liikun
sen katoilla. Peli sijoittuu ilmeisesti yöaikaan, koska taivas on pimeä.
Erilaiset nuolen muotoisiksi muokatut valot katoilla ja kaiteilla ohjaavat
matkaani kohti maalia. Virtuaalihahmoni uskoo kehonliikkeitäni. Jos hyppään,
hahmo hyppää. Jos juoksen paikallani, hahmoni liikkuu nopeammin. Jos kyykkään
matalaksi, hahmonikin laskeutuu alas. Kaupungin katoilla poukkoileva rata
sisältää isoja yliluonnollisia hyppyjä ja esteiden alituksia. Eli jos hyppään
ilmaan, hahmoni hyppää paljon pitemmälle ja korkeammalle. Virtuaalipelissä saan
siis suuremmat voimat, mitä minulla todellisuudessa onkaan.
10 minuuttia tahkottuani eri tasoja, kehoni on
lämmin ja hiki virtaa poskellani. Katson ympärilleni ja jotenkin minua hieman
hävettää. En tiedä millaiselta näytin tai millaista ääntä pidin pelatessani
yksin, mutta tämä peli keskellä toiminnallista kuntosaliamme herättää varmasti
hämmennystä aikuisissa ihmisissä. Olisinko uskaltanut pelata tätä peliä
toisella kuntosalilla? Täällä on helppo kokeilla, koska olen täällä töissä.
Mutta totta tosiaan, iWall teki sen mitä oli tarkoituskin, se toimi
erinomaisena alkulämmittelynä. 10 minuuttia kului paljon nopeammin kuin perus
kuntopyörällä pyöräily. Minulla oli oikeasti hauskaa. Edelleen jostain syystä
pääni sanoo, ettei tämä ole oikeaa harjoittelua. Tämä on keinotekoista
harjoittelua. Vai olenko vain perinteiden vanki?
Virtuaalipelien
rooli tulevaisuuden liikuttajana
Mikä on iWallin ja muiden
virtuaali-liikuntapelien terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen rooli nyt ja
tulevaisuudessa? Esimerkiksi Pokemon Go sai viime kesänä monet liikkumattomat
liikkumaan ja liikuttaa edelleen. Ihmiset lähtivät sankoin joukoin metsästämään
pokemoneja jalan ympäri Suomea. Pokemonit ovat virtuaalihahmoja, keksittyjä,
mielikuvituksen tuotetta ja silti ihmiset metsästävät niitä. Miksi ihmeessä?
Eikö todellisuus anna meille tarpeeksi? Herättikö iWall minussa jonkin
lapsuuden mielikuvitusseikkailun, jossa kuvittelin ojan yli hypätessäni
hyppääväni pilvenpiirtäjän katolta toiselle kuin hämähäkkimies? Ehkä liikunnan
ei pitäisi olla niin totista mitä se minulle on pitkään ollut? Miksi en voisi
sarjojen ja toistojen sijaan liikkua leikkien?
Esimerkiksi koulussa liikunnan pitäisi perustua
leikkiin, koska se on kouluaineista alastomin. Jos suoriudut matematiikan
kokeesta heikosti, sen tietää ainoastaan sinä ja opettaja. Jos hyppäät pituutta
yhtä paljon kuin luokan parhaat takaperin, kaikki näkevät sen. Olet ”huono”
kaikkien silmissä. Virtuaalimaailmassa pystyt tekemään asioita, mihin et ehkä
pystyisi koskaan oikeassa elämässä. iWallin edessä hyppäät juuri helsingin
sanomien verran, mutta näytöllä ja virtuaalimaailmassa hyppäät kymmeniä
metrejä. Liikkumattomuus aiheuttaa terveysriskejä ja nostaa yhteiskuntamme
terveydenhuoltokuluja. Tarvitsemme siis kaiken mahdollisen avun liikkumattomien
liikuttamiseen. Kumpi motivoi jatkamaan hyppimistä, todellisuus vai illuusio?
Juha Koivuporras
Personal trainer
Aplico Trainer Team
Kirjoittaja on Aplico
Trainer Teamimme personal trainer, joka opiskelee tällä hetkellä Master of
Sport Studies-tutkintoa. Juha on kiinnostunut liikunnan yhteiskunnallisesta
merkityksestä ja yrittää keksiä miten suomalaiset saataisiin liikkumaan
terveytensä kannalta riittävästi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti