Naurua, hikeä ja pudotettuja kiloja – Erican tarina (-40 kg)

Reilu vuosi sitten sohvalla istui noin 40 kiloa painavampi versio minusta. Omiin kiloihin oli kasvanut ajan myötä ja samalla sokeutunut sille, minkäkokoinen ihminen peilistä katsoo takaisin. Kaupasta sai kätevästä aina suuremmat farkut vanhojen käydessä pieniksi ja sohvalla oli kiva napostella huomaamatta herkkuja leffan katselun ohessa.

Arkipäivän pienissä jutuissa ylimääräinen mukana kulkeva paino alkoi kuitenkin näkyä. Pienet ylämäet tuntuivat Alppien valloitukselta ja ruokakassin kotiin kantaminen tuntui kivireen perässä vetämiseltä. Niinpä löysin itseni pohtimasta, millaista elämä olisi muutama kilo kevyempänä. Painonpudottaminen oli käynyt ajatuksissa aikaisemmin, mutta aina oli olemassa jokin tekosyy: en jaksa, ehdi, viitsi, ei ole aikaa.

Pohdinnan päätteeksi päätinkin haastaa itseni pitkäjänteisyyteen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin etsimiseen. Kaukaisena tavoitteena mielessä kiilsi toive olla sellaisessa kunnossa, että jaksaa juosta puolimaratonin syksyllä 2013. Aloitin pienin askelein. Viikko-ohjelmaani hiipivät pienet kävelylenkit.  Ruokailuvälit muuttuivat säännöllisiksi ja ruokalautaselleni ilmestyi ennen harhautukseksi kutsumani kasvikset ja vihannekset. Entiset rakkaat vatsakupuni täyttäjät suklaa, hampurilaiset ja pizza loistivat poissaolollaan. Kävelyaskeleet vaihtuivat vähitellen juoksuaskeleiksi ja pikkuhiljaa huomasin pudottaneeni painoa jo 27 kiloa.

Äitini innostui painonpudotuksestani ja haastoi mukaan Kevyt sankari-kisaan. Kisan aikana yhdessä liikkumisesta muodostui iloinen arjen piristys. Toki matkan varrella oli myös tsemppaamisen paikkoja. Kukonlaulun aikaan olleet aamuspinningit asettivat haasteen krooniselle torkuttajalle. Kymmenen viikon aikana opin kuitenkin heräämään viimeistään aamuspinningin lämmittelyosuuden jälkeen.

Kisan alussa asetin tavoitteeksi 10 kilon pudottamisen. Ruokavaliooni olin tehnyt muutoksia jo aiemmin, joten en lähtenyt tekemään suuria muutoksia jo hyväksi osoittautuneeseen reseptiin. Äitini puolestaan tasoitti ruokarytminsä säännölliseksi ja päätyi ylittämään oman kilotavoitteensa. Lopulta oma tavoitteeni jäi noin kilon verran vajaaksi. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi kuitenkin onnistumisen ilo. Kisan aikana tuli juostua myös joskus kaukaiselta ajatukselta tuntunut puolimaraton. Kymmenen viikon aikana pudotimme äitini kanssa yhteensä 25,2 kiloa.

Tässä hetkessä ja tulevaisuudessa tavoitteenani on pitää liikunta osana elämääni. Pienet itselle asetetut tärpit pitävät liikkumisen mielekkäänä. Aina ei tarvitse olla valmistautumassa puolimaratonille tai jahdata tavoitteita otsa rypyssä. Uskallus nauraa itselle ja ottaa rennosti lataavat akkuja ja tekevät elämästä keveämpää. Väsymys voikin yllättää, jos ei muista antaa itsensä levätä niin liikunnan kuin ruuan suhteen. Mielestäni välillä onkin hyvä herkutella ja pitää liikuntavapaita. Ääripäissä väsyy. Jatkuvan harjoittelemisen arvoinen taito on löytää tehoja nollan ja sadan väliltä, ei vain nollasta tai sadasta. Maailma ei kaadu yhteen pullapalaan tai huonoon treeniin, kun arjen valinnat ovat kunnossa.

Näkyvä muutos entiseen ja yhdessä perheen kanssa liikkuminen motivoivat minua jatkamaan aloitettua muutoksen matkaa. Kisan jälkeen painoa on pudonnut 5 kiloa. Uusi välitavoite on asetettu, mutten ota paineita sen suhteen. Yhtenä tärkeimmistä asioista koko pitkäjänteisyyden ja hyvinvoinnin etsimisen matkan ajan itselläni on ollut se, että kyseessä ei ole dieetti , vaan sellainen tapa elää, josta nautin ja jota pystyn jatkamaan ilman ylivoimaisilta tuntuvia ponnistuksia. Toisinaan on voimaannuttavaa katsoa taaksepäin ja huomata, mihin on pystynyt. Se auttaa myös mielen tasolla huomaamaan oman muutoksen vaatekoosta 54/56 kokoon 40/42 ja löytämään itsestään kevyemmän sankarin."

Erica 26 v.

"Seuraava Kevyt Sankari -kilpailu alkaa 28.1." Kysy lisää 050 313 8899 tai info@aplico.fi
www.kevytsankari.fi

Mia Koivusen onnistumistarina - Kevyt Sankari 2013