Liikunnan
vallankumous
Osa 4: Koulu ja
terveydenhuolto
Paikallaan istuva kivi
sammaloituu. Liikunnan vallankumouksen tehtävänä on potkaista kivi takaisin
liikkeelle. Valitettavasti sitä ei pysty potkaista liikkeelle yksin. Kivi on
niin painava, että sen liikkeelle saattamiseksi tarvitaan valtaosa väestöstämme.
Entä jos potkaisen oikein kovasti?
Liikunnan harrastaminen on
mahdollistettu yhteiskunnassamme paremmin kuin koskaan. 2010-luvulla Suomessa
on kolminkertainen määrä liikuntapaikkoja 1960-lukuun verrattuna. Kyse ei ole
siis mahdollisuuksien puutteesta vaan tottumuksesta ja tavoista. Vihannekset ja
hedelmät ovat jokaisessa ruokakaupassa ensimmäisenä vastassa, silti harva syö
niitä suositeltavat puoli kiloa päivässä. Miten voisimme juurruttaa
liikunnallisen elämäntavan suomalaisen elämään?
Koulut ovat mielettömän tärkeässä
roolissa. Järjestöjä, seuroja, liikuntapaikkoja ja hyvinvointikeskuksia on
Suomessa valtavasti, mutta ne ovat vapaaehtoisia ja usein maksullisia. Kun taas
koulu ja sen ympäristö ovat oppivelvollisuuden vuoksi jokaiselle pakollisia,
jolloin näen ne mahdollisuuksina opettaa liikunnallisia elämäntapoja jo
lapsesta asti.
Liikkuva koulu -ohjelma on yksi
hallitusohjelman osaamisen ja koulutuksen hankkeista. Tavoitteena on, että
jokainen peruskouluikäinen liikkuu tunnin päivässä. Ideana on ottaa koululaisia
mukaan koulupäivän suunnitteluun, jotta koulupäivistä saataisiin liikkuvampia.
Esimerkiksi istutaan vähemmän, tuetaan
oppimista toiminnallisilla menetelmillä, liikutaan välitunneilla ja kuljetaan
koulumatkat omin lihasvoimin. Liikkuva koulu -ohjelma pyrkii auttamaan
kouluja näissä asioissa.
Toinen organisaatio, jonne
jokainen elämänsä aikana joskus päätyy, on terveydenhuolto. Niin kauan kuin
hoidossa ei oteta liikuntaa huomioon terveyden edistäjänä, terveydenhuollon
kustannukset yhteiskunnalle jatkavat nousuaan. Kalifornian yliopiston
lääketieteen professori Robert Sallisin (2015) sanoin: ”Jos liikuntaharjoitus olisi lääke, se olisi voimakkain lääke, jonka
lääkäri voi koskaan potilaalleen määrätä”.
Hyvä esimerkki terveydenhuollon
liikuntahoidoista oli Liikuntaneuvonnan palveluketju -hanke (LiPaKe). Siinä
tavoitteena oli saada liikkumattomuudesta johtuvasta sairaudesta kärsivä
potilas kiinnostumaan liikunnasta ja liikkumaan jatkossa säännöllisesti. Liikuntaneuvonta
alkoi lääkärin vastaanotolla, jossa lääkäri arvioi sairauden liittyvän
liikkumattomuuteen ja ehdotti liikuntaa lääkkeeksi. Tämän jälkeen alkoi vuoden kestävä jakso, jossa potilaalle
asetettiin tavoitteet, kannustettiin liikkumaan, tarjottiin liikunnanohjausta
starttiryhmissä ja testattiin säännöllisesti.
Hankkeen testiryhmän osalta
tulokset olivat lupaavia. 409 henkilöstä vain 15 % keskeytti vuoden mittaisen
ohjelman ja esim. painoindeksi tippui keskimäärin yhden luokan alaspäin. Vuoden
mittaisen liikuntaneuvonnan huomattiin myös vähentävän diabeetikkojen
hoitokuluja, jolloin kyettiin säästämään yhteiskunnan rahoja enemmän kuin mitä
liikuntaneuvontaan käytettiin vuodessa. Toistan kärjistettynä: Kun yhtenä vuonna maksetaan liikuntaneuvonta ja
lääkehoito, tulevina vuosina ei tarvitse maksaa enää kumpaakaan. Tällä
hetkellä maksetaan pelkästään lääke- ja sairaanhoito, jolloin sitä joudutaan
maksamaan jatkuvasti joka vuosi. Potilaan kunnon heiketessä liikkumattomuuden
vuoksi, lääkehoitoa joudutaan ajan kuluessa lisäämään.
Pelkällä lääkehoidolla ei siis
voida parantaa liikkumattomuudesta johtuvaa sairautta. Lääkkeen jatkuvalla
käytöllä pystytään vain vähentämään oireita ja pidetään ihminen hengissä pitempään,
mutta se maksaa. Valtavasti. Päivittäinen kävely sekä viikoittainen
lihaskuntoharjoittelu on täysin ilmaista ja sen hyödyt yksilölle, hänen
läheisilleen ja yhteisölle ovat valtaisat. Valtaisat.
Eri alojen yhteistyössä oikein
toteutettuna liikuntaneuvonta on hoitona tietyille sairauksille edullisempaa ja
kestävämpää kuin pelkkä lääkitys. Olemmeko valmiit maksamaan nykyiseen 100
euroon verrattuna yhtenä vuonna 150 euroa, jotta 10 vuoden päästä tarvitsee
maksaa enää 10 euroa?
Mitä jos kouluihin palkattaisiin
aluksi liikunta-alan ammattilaisia ohjaamaan joka aamulle leikkisä liikuntatuokio,
josta voitaisiin johdattaa lapsia pikkuhiljaa itsenäiseen leikkimiseen liikkuen?
Liikunnalla on todettu olevan
positiivinen vaikutus oppimis- ja keskittymiskykyyn. Ja jokainen
liikunnanohjaaja tietää, miten ohjattavat lapset saadaan keskittymään opittavaan
aiheeseen. Lapsien pitää päästä tunnin alussa purkamaan energiaa liikkumalla
hengästymiseen asti. Jos 9 vuotta jokainen arkiaamu alkaa liikuntatuokiolla,
mikä on todennäköisyys tämän tavan jatkumiselle koko loppuelämän?
Tästä jatkamme Liikunnan
vallankumous -sarjan seuraavassa osassa.
Kirjoittaja:
Juha Koivuporras
juha.koivuporras@aplico.fi
Lähteet:
Kokkonen, J. 2015. Liikuntakulttuurin kehityksen laaja kaari
– Urheilun suurvallasta on tullut liikunnan pikkujättiläinen. Liikunta &
Tiede 52 1/2015, s. 33-38. Viitattu 7.4.2018 osoitteessa:
http://www.lts.fi/sites/default/files/page_attachment/lt_1-15_33-38_lowres.pdf
Kolu, P. & Vasankari, T. 2018. Esimerkkejä terveyden
edistämistoimista käytännössä. Julkaistu teoksessa Vasankari, T. & Kolu, P.
(toim.) Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja
heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston
selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018, 41-44. Valtioneuvoston
kanslia 5.4.2018. Viitattu 7.4.2018 osoitteessa:
http://tietokayttoon.fi/documents/10616/6354562/31-2018-Liikkumattomuuden+lasku+kasvaa.pdf/3dde40cf-25c0-4b5d-bab4-6c0ec8325e35?version=1.0
Liikkuva koulu. Aktiivisempia ja viihtyisämpiä koulupäiviä.
Viitattu 7.4.2018 osoitteessa: https://liikkuvakoulu.fi/liikkuvakoulu
Sallis, R. 2015. Exercise presciption is the magic pill.
IDEA Fitness Journal, 39-45.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti