sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Hyvä mieli voi vaikuttaa kipuun enemmän kuin särkylääkkee


Liikunnasta saat mielihyvää ja sitä kautta liikunnallakin voi olla merkittävä positiivinen vaikutus kivun hoidossa. Kun mieli voi paremmin, keho voi paremmin. Lue lisää lääkäri ja kipututkija Helena Mirandan ajatuksia ja ohjeita lääkkeettömän kivun hallintaan.

Liikunnan endorfiineja ja myönteisiin ajatuksiin keskittymistä pidetään kivunhoidossa usein höpöhöpönä – vaikka lääkäri Helena Mirandan mukaan ei kannattaisi. Joka viides aikuinen kärsii pitkittyneestä kivusta. Mirandan mukaan se ajaa tuhansia ihmisiä sairauslomille ja työkyvyttömyyseläkkeelle turhaan. Yksi syy tähän on se, että pitkittynyt kipu tulkitaan usein väärin. Ja väärin tulkittuna sitä hoidetaan väärin.

Perinteisesti on ajateltu, että kipu on varoitusmerkki vaarasta ja toimii kuin palohälytin. Kun välilevy pullistuu, hermot vievät viestin kudosvauriosta aivoille, jotta ihminen osaa varoa ja hakea apua. Mutta pitkittyneessä tai hoitamattomassa kivussa palohälytin voi mennä rikki. Se alkaa huutaa täysillä pienestäkin kivusta tai täysin ilman syytä.

”Selitän asian usein potilailleni niin, että kipu, joka on alun perin alkanut selästä, siirtyykin pitkittyessään keskushermostoon ja aivoihin. Vaikka alkuperäinen vaurio, esimerkiksi se välilevyn pullistuma, sulaisi pois, kipu voi tuntua yhä samalta. Tällaiseen kipuun ei auta selän leikkaus, tulehduskipulääke tai jumppa, koska kipu on aivoissa.”

Juuri tässä mennään usein vikaan. Jos magneettikuvissa näkyy, että kipeän kohdan kudosvaurio on parantunut, lääkärin voi olla vaikea uskoa, että potilas tuntee edelleen kovaa kipua. ”2000-luvun suurin mullistus kipututkimuksessa on ollut se, että kipua voidaan mitata aivotutkimusmenetelmillä objektiivisesti. Aivokuvista näkee, että ihminen kokee ihan aidosti sen kivun, jonka kertoo kokevansa.” Siihen, miten kipu aivoissa tulkitaan, vaikuttaa pitkä joukko asioita: geeniperimä (toisiin sattuu synnynnäisesti enemmän kuin toisiin), mieliala ja aiemmat kokemukset kivusta. ”Jos selkävaiva vei edellisellä kerralla sairaalaan, pelko toistumisesta saa kivun tuntumaan kovemmalta. Itse pyydän jo hammaslääkärin ovella puudutuksen, koska juurihoidoissa kipu on ollut sietämätöntä.”

Myös lapsuuden kokemuksilla on iso vaikutus. Mirandan mukaan vanhemmat, jotka säikähtävät ja liioittelevat lasten kipua, voivat voimistaa kivun kokemusta – vielä aikuisenakin. Mirandan omassa lapsuudenkodissa kivusta tuli keino saada huomiota kiireisiltä vanhemmilta. Kivun liioittelu takasi, että jompikumpi vanhemmista pysähtyi kuuntelemaan. ”Uskon, että myös tämä on voinut vaikuttaa siihen, miten tulkitsen kipua.”

Tämän kaiken kertominen potilaille ei ole aina helppoa, Miranda tietää. Ihmisestä, joka on niin kipeä, ettei pääse edes töihin, voi tuntua vähättelevältä, kun lääkäri sanoo kivun olevan korvien välissä. Mutta siellä on myös ratkaisu.  ”Hyvä uutinen on se, että koska voimme vaikuttaa ajatuksiimme ja tunteisiimme, voimme vaikuttaa myös kipuumme. Aivot pystyvät tuottamaan meille merkittävää kivun lievitystä.” Tutkimuksissa on huomattu, että kun uskomme jonkin hoidon lievittävän kipua, se saattaa lievittyä myös todellisuudessa.

 Miranda ottaa esimerkiksi tutkimuksen, jossa potilaat luulivat saavansa morfiinin tavoin vaikuttavaa voimakasta kipulääkettä, vaikka oikeasti suoneen annettiin suolaliuosta. Aivokuvissa nähtiin, kuinka ihmisen oma kivunsäätelyjärjestelmä aktivoitui.  ”Mutta vielä mullistavampaa oli se, että kun potilaat luulivat saavansa suolaliuosta mutta saivatkin lääkettä, kipu palasi. Opioidit ovat voimakkain kipua lievittävä lääkeryhmä, jonka ihminen on kehittänyt, mutta ihmisen oma usko kivun lievittymiseen on sitäkin tehokkaampi.”

Tutkimuslaboratorioista on kuitenkin pitkä tie todellisuuteen. Kroonisesta kivusta kärsiviä yritetään edelleen auttaa pääasiallisesti lääkitsemällä ja hoitamalla kohtaa, josta kipu joskus muinoin alkoi. Läsnäolo- ja mielikuvaharjoituksia, akupunktiota, liikunnan endorfiineja ja myönteisiin ajatuksiin keskittymistä pidetään helposti höpöhöpönä. ”Näiden keinojen teho kipuun on kuitenkin todistettu monissa tutkimuksissa, kun taas lääkkeistä on pitkittyneessä, ei syövästä johtuvassa kivussa apua alle 50 prosentille.”

Miranda ei silti ole lääkevastainen. Hänen mukaansa esimerkiksi akuuttia kipua kannattaa usein hoitaa lääkkeillä, etteivät kipuradat herkisty ja voimista kivun tunnetta jatkossa. Hänen huolensa liittyy pitkittyneestä kivusta kärsiviin. Työssään Miranda näkee, että moni yrittää hoitaa oloaan kipulääkkeillä, vaikka niistä ei ole heille apua – koska he ajattelevat, ettei muuta keinoa ole.

Mutta mitä muuta kivusta kärsivä sitten voisi tehdä?

”Ennen kipulääkkeen ottamista esimerkiksi selkäkivusta kärsivä ihminen voisi laittaa mielimusiikkia soimaan, mennä hetkeksi lepäämään sohvalle ja siirtää ajatukset omaan lempipaikkaan, jossa keho ja mieli lepää. Siellä voi viettää hetken syvään hengittäen, paikan lämpöä, valoja, värejä ja tuoksuja aistien. Voi olla, ettei tämän jälkeen tarvitse ottaa lääkettä tai miedompi riittää.”

Mielen voiman oivaltaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Pitkään Mirandakin kokeili erilaisia lääkkeitä ja suri, ettei voi pelata jalkapalloa, vaeltaa ja kävellä kaupunkilomilla. Lista piteni ja katkeruus kasvoi. Miranda sätti maailmaa: Miksi elämä kohtelee juuri minua näin? Miten lääketiede ei voi parantaa kipujani?

Vasta jälkikäteen hän on ymmärtänyt, että kivun hyväksyminen on ollut kuin surutyötä. Eri vaiheet oli kuljettava läpi. ”Hiljalleen hyväksyin, että nykyiset vaivat ovat aina elämässäni, ja aloin etsiä keinoja, joilla voin itse hallita kipuani.”  Ja kummasti sen ymmärtäminen teki Mirandan elämästä vähemmän kipeän.

Pelko on kivusta kärsivän pahin vihollinen. Huoli lisää toivottomuutta ja toivottomuus kipua. ”Itse pyrin välttämään katastrofiajatuksia siitä, että koventunut kipu olisi tullut jäädäkseen. Yritän viedä huomion pois kivusta ja keskittyä asioihin, jotka voimistavat kehon oman kipujärjestelmän toimintaa.”

Monimutkaisen lääketieteen maailmassa keinot näyttävät jopa liian helpoilta. Mirandan mukaan rakkaan kainaloon käpertyminen lisää kipua lievittävää oksitosiinia. Hierojan kosketus taas aktivoi aivojen kipua jarruttavia toimintoja. Kylpylässä rentoutuminen, lempimusiikki, kissavideot tai koukuttava nettipeli puolestaan auttavat kääntämään huomion kivusta mielihyvään.

”Jokainen tietää omasta kokemuksesta, että jos kiukkuisena potkaisee varpaan lipastoon, se sattuu ja kirosanat sinkoilevat enemmän kuin jos satuttaisi varpaan ollessaan onnellinen. Hyvän olon lisäämiseen voi aluksi riittää vaikka sängyn pohjalla katsottu hauska video. ”Mirandan mukaan tärkeintä on tavalla tai toisella pitää kiinni asioista, jotka tuottavat mielihyvää. Hänelle itselleen se on tarkoittanut pallopelien vaihtamista uintiin ja pilatekseen ja kaupunkilomien kävelykierrosten vaihtumista pyöräilyyn. Edelleen kassissa kulkevat migreeni- ja särkylääkkeet. Mutta ennen niihin tarttumista Miranda yrittää ottaa kivun haltuun itse.

”Viime viikolla tein tutkimustyötä tietokoneella, kun tunsin migreenin nousevan. Ennen olisin vain jatkanut flow-tilassa työskentelyä. Nyt nousin ylös, söin lounaan ja lähdin kävelylle. Yritin keskittyä siihen keväiseen hetkeen bongaamalla ympäristöstäni sinistä väriä. Ja se toimi. Migreeni ei koskaan tullut.”

Helena Miranda, 47, on lääkäri ja kipututkija, joka kehittää työkseen kivunhoitoa Helsingin kaupungin työterveyshuollossa. Väitellyt tohtoriksi työikäisten suomalaisten kipuoireista. Julkaisi alkuvuodesta kipua ja sen hallintaa käsittelevän kirjan Ota kipu haltuun (Otava).

 
 
 
Lähde: Helsingin Sanomat 7.4.2016, Heidi Väärämäki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti