Elämme
syksyn pimeintä aikaa. On vain muutamia tunteja päivällä, jolloin on valoisaa.
Muuten on hämärää ja ihan pimeää. Joka puolella puhutaan siitä, kuinka pimeä
väsyttää ja kaikki on niin harmaata. Joka vuosi tämä sama vuodenaika tulee ja
se myös menee. Talvi, ja se valoisa lumi saapuu vielä. Sen jälkeen aurinko alkaa heijastamaan lumen pinnasta tuoden sen odotetun kevään valon.
Olen käynyt
monen monta keskustelua viime viikkoina siitä, että kun on pimeää niin ei vaan
jaksa ja pysty. Ei meinaa jaksaa nousta sängystä ja treenaaminen ei huvita, kun
väsyttää. On totta, että tämä aika väsyttää helposti. Eihän sitä tiedä onko kello
18.00 vain 21.00, kun mieli tekee tepposia, kun ulkona on pimeää. On tutkimuksia,
että valolla saadaan ihmeitä aikaan mielen positiivisuuden eteen. Ainakin
kirkasvalolamppuja myydään tähän vuodenaikaan paljon. Kun on aurinkoinen syys
sää, on se mieltä virkistävää ja harmaus vetää mielenkin synkäksi. Kuulostaako
tutulta?
Mutta
tarvitseeko meidän kuitenkaan olla sään armoilla? Mitä jos tähän vuoden aikaan
kuuluukin vetää ne villasukat jalkaan ja polttaa kasa kauniita kynttilöitä? Elämä
saa hidastua välillä. Ei sen silti tarvitse olla kurjaa. Treenit kannattaa
pitää mukana harmaudessa. Ainakin ne ylläpitävät 1-2 hikoilua viikossa. Sitten
on kiva jatkaa taas tammikuussa isommalla vaihteella, kun ei tarvitse aloittaa jatkuvasti
alusta. Arki ja vuodenajat tuovat vaihtelua. Anna sen olla hyvä rytmittäjä myös
liikunnalliseen puoleen. 2-3 kuukautta kehitetään ja tehdään enemmän, kun on
virtaa. Sitten kun on vähemmän virtaa, niin tee hyvällä omallatunnolla vähemmän.
Mutta tee. Vähemmän ei tarkoita sitä, että lopetetaan liikkuminen kokonaan, vaan vähennetään pari kertaa
nykyisestä. Liike on lääke myös väsymykseen. Se kannattaa pitää mielessä.
Otetaan
jokaisesta vuodenajasta irti se mitä se tarjoaa. Elämä tarjoaa haasteita ja hienouksiaan.
Ne ei ole koskaan ollut keleistä kiinni, eihän? Ensi kerralla, kun tuntuu, että
keli meinaa viedä voiton heitä trikoot niskaan ja käy tekemässä pieni treeni,
tule kotiin ja mene ajoissa nukkumaan. Aamulla voi kummasti taas hymyillyttää! Sinä et ole sää!
Jutta Österberg-Hurme
Ratakatu 24, Lohja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti