Kaikkien tykkäämä huippuohjaaja ja jalkapallofani
Miikka Vuorinen on Aplicon pitkän linjan ammattilainen, joka on muuttanut
Lohjalle vuonna 2001 valmistuttuaan Vierumäen Urheiluopistosta. Miikka on
kotoisin Vammalasta, mutta on syntynyt ja asunut ensimmäiset kuusi vuotta
Katrineholmissa, Ruotsissa. Miikka muutti Lohjalle silloisen tyttöystävän,
nykyisen vaimon Petran vuoksi, mutta myös keikkatyö Kisakalliossa ja opettajan
sijaisuudet painoivat vastavalmistuneen vaakakupissa.
Miikka on viihtynyt Aplicossa kohta 10 vuotta ja hän aloitti vuonna 2005
omaohjaajana. Nykyään Miikka työskentelee personal trainerinä, ohjaten
pääasiassa Fustraa ja X-Methodia muutamien ryhmätuntien lisäksi. Miikka kertoo
viihtyvänsä Aplicossa hyvän työympäristön ja työilmapiirin vuoksi. Hänelle on
myös hyvin tärkeää, että työntekijää arvostetaan johdon puolelta ja satsataan
työntekijän kehittymiseen.
Miikan perheeseen kuuluu Aplicossa työskentelevä vaimo Petra Vuorinen ja pojat 3- ja 5 v. Petraan Miikka tutustui Vierumäellä Suomen Urheiluopistossa, jossa he olivat samalla luokalla.
Ujosta pojasta liikunnan ammattilaiseksi
Miikkaa ei kouluaikoina lukeminen kiinnostanut ja lukiossakin hän vielä
paini kovasti ”mikä minusta tulee isona” - ajatuksen kanssa. Opon ohjaukset
eivät tuoneet suuntaa tulevaisuudelle, mutta lukemisen sijaan musiikki,
liikunta ja kielet kiinnostivat.
Armeija toi sopivasti lukion jälkeen pienen hengähdyksen jatko-opintojen
valinnan suhteen ja tämän vuoden jälkeen Miikan tulevaisuuden kuvio oli hänelle
ihan selvä: Ensin armeija, sitten Varalan Urheiluopistossa 4 kk:n
liikunnanohjauksen peruskurssi ja sen jälkeen Vierumäen Urheiluopistoon 1998
syksyllä.
Miikan äiti ihmettelee edelleen tänä päivänä, miten Miikka päätyi niin
ulospäinsuuntautuneisuutta vaativaan työhön. Miikka oli lapsena ujo ja arka, ja
vielä ala-asteen toisella luokalle hän halusi, että joku saattaisi hänet
kouluun. Vanhempien ei tarvinnut Miikkaa paljoakaan komentaa, sillä kiltti
poika ei juuri vastaan sanonut.
Fanaattinen jalkapallofani
Miikan luonne vaikutti lapsuuden harrastuksiin siinä määrin, että vasta
kolmannella luokalla häntä alkoi kiinnostaa joukkuelajit, kuten jääkiekko ja
jalkapallo Vammalan Palloseurassa. Jääkiekossa Miikka pelasi hyökkääjänä ja
jalkapallossa omin rooli oli hyökkääjänä tai laitalinkkinä (keskikentän
laidalla).
Miikka on pelannut jalkapalloa reilut parikymmentä vuotta ja jääkiekkoa
reilut kymmenen vuotta. Jääkiekko oli Miikalle selvästi aina vain harrastus,
mihin vaikutti myös ehkä Miikan koko (hänen omasta mielestä). Jalkapalloon
hänellä on taas paljon vahvempi tunneside ja ajatus tulevaisuudesta lajin
parissa kävi välillä myös mielessä, mutta jostain syystä omia rajoja ei tullut
tässä suhteessa kuitenkaan koskaan koeteltua.
Henkisesti italiainen jalkapalloilija
Monien loukkaantumisten myötä oma pelaaminen on jäänyt, mutta Miikan haaveissa
on pelaamisen aloittaminen taas jossakin vaiheessa. Jarrua haaveisiin tuo
kuitenkin nykyisen työn luonne. Työn kannalta loukkaantumisiin ei ole varaa.
Rakkaus lajiin on kuitenkin niin kova, että Miikka on löytänyt keinon
purkaa pelihimoaan muutenkin kuin itse juoksemalla kentällä. Kuten moni Miikan
tunteva tietää, italialainen jalkapallo on hänen elämässä kaikki kaikessa.
Kaikki maajoukkueen ja Juventuksen pelit tulee katsottua. Jalkapallo lähtee
puolustuksen kautta, Miikka tiivistää. Tämän vuoksi italialainen jalkapallo on
kolahtanut eniten.
Elämän suurempia hetkiä
Elämän hienoimpia hetkiä (nyt ei lasketa naimisiin menoa ja lasten
syntymää) Miikka on kokenut vuonna 2008 Pääsiäisenä Milanossa, San Siron
kentällä Juventus vastaan Inter Milan. Katsomossa 74 000 katsojaa.
Jalkapallopyhäkköön San Siro:n astuessaan, kolmekymppiseltä mieheltä pääsi
itku. Parempaa 30-vuotislahjaa mies ei olisi koskaan voinut toivoa. Miikka
herkistyy vieläkin, kun kertoo perheen, kaveri- ja sukulaisjoukolta saamastaan elämää
suuremmasta lahjasta.
Seuraava toive on päästä MM-kisoja katsomaan ja seuraamaan Italian
otteluita vuonna 2018. Lisäksi hän haaveilee isojen Euroopan kenttien
kiertämisestä, erityisesti Etelä-ja Keski-Euroopassa.
Arjen tukipilarit
Miikka vastaa nopeasti, kun kysytään mikä hänen arjessa on tärkeintä. Kaikki on hyvin, kun tietää että perheellä on kaikki hyvin. Tämä tarkoittaa Miikan sanoin sitä, että kaikki on terveenä ja on elämässä riittävä taloudellinen turva. Perheen lisäksi Miikka nauttii, kun työssä on myös tietynlainen jatkuva haasteellisuus. Tämä oli myös syy, miksi Miikka siirtyi omaohjaajasta PT:ksi.
Miikka pitää omasta kunnostaan huolta treenaamalla Fustraa 2-3 kertaa viikossa, lisäksi hän käy noin kerran viikossa kuntosalilla tekemässä peruskuntosalitreeniä. Treenejä on siis keskimäärin kolme kertaa viikossa.
Miikka viihtyy myös golf-kentällä, mutta hän ei katso golfia treeninä, vaan leppoisana ajanvietteenä. Se on urheilua, mutta ei liikuntaa.
Miikan treenitapa on muuttunut aika lailla vuosien myötä. Maratonejakin juosseen miehen tavoitteena on pysyä hyvässä kunnossa, mikä tarkoittaa eri ihmisille eri asiaa. Miikalle se tarkoittaa sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia, sitä että sisimmissään ihminen voi omiin tavoitteisiinsa nähden hyvin.
Miikalla on ollut ongelmia selän kanssa, ja hän on oppinut että vähemmän on enemmän. Tällä hetkellä selkä pysyy hyvin kunnossa Fustran avulla ja hän pystyy treenaamaan tehokkaasti useasti viikossa.
Hyväntuulisen Vuorisen elämä kulkee omalla painollaan, nyt eletään perheen ehdoilla ja nautitaan siitä. Tämän vuoksi tällä hetkellä ei ole paljoakaan varsinaisia omia harrastuksia, vaan tärkeintä on, että töiden jälkeen saa olla lasten kanssa. Se kestää vain hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti