Minun Apliconi, Heli Svahn

Ennen Aplicoa haaveilin liikunnasta. Olin ollut joskus kova liikkumaan, mutta kolmen lapsen jälkeen se oli johonkin jäänyt. Kroppani ja itsetuntoni olivat aika lytyssä, siltä se ainakin tuntui.

Pari vuotta sitten päätin aloittaa liikunnan uudestaan. Kävin Aplicossa tutustumassa ja paikan siisteys ja iloinen tunnelma oli ehdoton vetonaula. Ihan parasta oli myös se, että Aplicossa on monen ikäisiä liikkujia ja kaikille löytyy se oma juttu. Minulle välittyi heti tunne, että voin aloittaa liikunnan uudestaan eikä tarvitse hävetä. Aloittaessani olin täysin vakuuttunut, että minä vain zumbailen ja käyn ikivihreissä jumpissa. Pyöräilytunneille en eksyisi, enkä varmasti kuntosalillekaan. Aika nopeasti ajauduin kuitenkin kuntosalille, kun kiinnostus heräsi. Kaverin houkuttelemana kokeilin myös pyöräilyä ja siihen hurahdinkin heti. Tosin minulta tuntui puuttuvan suunnitelmallisuus ja tein sitä, mikä milloinkin hyvältä tuntui. Tehokkaasta urheilusta palkitsin itseni aina suklaalla. Tiesin koko aika, ettei tämä homma toimi, mutta tuntui todella isolta kynnykseltä pyytää apua. Sillä sehän tarkoitti sitä, että joutuisin katsomaan peiliin ja toteamaan, että minä itse taidan olla oman kehitykseni esteenä. Muutaman kerran olin jo irtisanomassa jäsenyyttä, koska hommassa ei tuntunut olevan enää mitään järkeä. Viimeinen niitti oli kun salitreenissä olkapää lähti pois paikoiltaan, ja ajattelin, että nyt riittää.

Hetken asiaa mietittyäni päätin kuitenkin ottaa yhteyttä Aplicon personal trainer Juha Koivuportaaseen. En tiennyt itsekään mitä halusin ja mihin pystyisin. Ehkä ainut mitä tiesin, oli se, että tarvitsin apua. Yhteistyö Juhan kanssa jännitti, koska olin ylittämässä rajani. Yhtäkkiä piti osata ottaa apua vastaan, mikä on itselle ollut aina haastavaa. Jouduinkin vastaamaan Juhan kysymykseen ääneen, ”haluutko sä apua vai et?”. Olisin ehkä voinut vajota pöydän alle, mutta silloin kaikki tuntuikin yhtäkkiä selvältä, no kyllä! Ei muuta kun tiukkaa treeniä, selkeät ohjeet ja ruokavalio kuntoon. Oma motivaatio liikkumiseen ja elämäntavan muutokseen nousi kohisten ja tuloksena olikin nousseen itsetunnon lisäksi täydellinen inbody-mittauksen paperi, jonka voisin kehystää seinälle minulle muistutukseksi.

 Juhan ja minun treenien lähestyessä loppuaan bongasin ympäri Aplicoa mainoksia HAASTE-ryhmästä. Sana HAASTE-oli riittävä ja päätinkin ottaa asiasta selvää. Tuntui enemmän kuin hyvältä ryhmältä juuri minunkaltaiselle mukavuusliikkujalle, jonka ongelmana nimenomaan on itsensä haastaminen. Ryhmä on ollut täydellinen valinta, vaikkakin jo alkumetreillä olen jo muutamaan kertaan joutunut taas olemaan saman kysymyksen äärellä, haluanko vai en. Ja kyllä, todellakin haluan!

Nykyään nautin salilla käymisestä. Enää ei tarvitse palkita itseäni, vaan palkinto on se, että tulee hyvä mieli. Käyn usein salilla, välillä vaan availemassa kroppaa, sillä olen ymmärtänyt kuinka oleellinen osa se liikkuvuus ja kehonhuolto kehittymisen kannalta ovat. Nykyään olen monta askelta lähempänä unelmaani, sitä en tiedä, toteutuuko se koskaan, mutta sen tiedän, että oikealla asenteella pääsen jo pitkälle.

Kuljen taas pää pystyssä, nautin liikkumisesta, olen taas iloinen ja syön (ihan oikeasti) terveellisesti ja kyllä, syön myös silloin tällöin karkkia! Yleiskunto on parantunut huomattavasti, voimaa ja liikkuvuutta sekä TAHDON voimaa on tullut lisää ja ehkä pientä kiinteytymistäkin on havaittavissa.

Heli Svahn

Aplicon jäsenenä syyskuusta 2014